10.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Ähtävänjoki ja Välijoki kuuluvat suuriin jokiin ja valtaosa alueen joista kuuluu keskisuuriin turvemaiden jokiin (taulukko 10.2.1a). Näitä ovat muun muassa Kurejoki, Kuninkaanjoki, Savonjoki (Vimpelinjoki) ja Kruunupyynjoki. Muut joet, kuten esimerkiksi Vieresjoki ja Ähtävänjoen alajuoksun sivu-uomat, ovat pienempiä ja kuuluvat joko pieniin kangasmaiden tai pieniin turvemaiden jokiin. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa. 

Ravinne-, sameus ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita valuma-alueeltaan maatalousvaltaisilla ja eroosioherkillä joilla. Happamuusongelmat ovat suurimmillaan rannikon lähellä Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen alajuoksulla, Purmonjoella ja Kovjoella. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Tummimpia ja samalla sameimpia ovat Raisjoki ja Vieresjoki. Lappajärven alapuolisten Välijoen ja Ähtävänjoen vesi on suhteellisen kirkasta. Ähtävänjoen tilaa heikentävät hajakuormituksen lisäksi rakenteelliset muutokset, säännöstely ja vaellusesteet. Tästä huolimatta joki kuuluu yläosiltaan NATURA-verkostoon, sillä joessa sinnittelee uhanalainen jokihelmisimpukkakanta. Lappajärven valuma-alueella Kurejoessa, Vimpelinjoessa (Savonjoki) ja Vieresjoessa ekologista tilaa heikentävät erityisesti voimakas maankäyttö (maatalous, metsätalous, turvetuotanto ja turkistarhaus). Lappajärveen laskevien vesistöjen latvoilla on tehty hyvin laajoja metsäojituksia ja myös turvetuotantoa on varsin paljon. Tästä huolimatta Kuninkaanjoen, Poikkijoen ja Orasenjoen-Lohijoen suunnilla on vielä varsin arvokasta ja hyvin säilynyttä virtavesiluontoa. Luonnontilaisen tai sen kaltaiset uomat parantavatkin vesistöjen ekologista tilaa. Purmonjoen ja Kruunupyynjoen sekä niiden sivu-uomien tilaan vaikuttavat hajakuormitus, turvetuotanto, rakenteelliset muutokset. Ähtävänjoessa, Välijoessa ja Kurejoessa on voimalaitoksia, jokia on perattu ja pengerretty ja niiden virtaamaa säännöstellään. Voimakkaiden muutosten johdosta nämä joet onkin nimetty voimakkaasti muutetuiksi.

Taulukko 10.2.1a. Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA 2020). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet. pH vuosiminimien logaritmimuunnettu keskiarvo. * hieno kiintoaine, ** voimakkaasti muutettu vesistö. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Kovjoki ja Purmonjoki: Kovjoen ja sen sivujoen Dalasbäcken tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, turkistarhaus sekä varsinkin happamuus, sillä joki virtaa laajojen tehokkaasti kuivatettujen sulfaattimaiden läpi.  Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita, kuvaten voimakasta kuormitusta. Jokea on myös perattu. Yläjuoksullaan Kovjoki virtaa metsäisemmällä, joten kuormitus on todennäköisesti vähäisempää ja tila siten parempi. Alue on kuitenkin tehokkaassa metsätalouskäytössä ja laajalti ojitettu. Kovjoki kärsii toistuvista happamuusongelmista, jotka tällä kaudella olivat kuitenkin aiempaa lievempiä. Purmonjoen ekologisen luokituksen laatutekijät ilmentävät kalaston osalta välttävää ja pohjalevien osalta tyydyttävää tilaa. Purmonjoki, Norijoki ja muut vesistöalueen joet ovat voimakkaasti hajakuormituksen, turvetuotannon sekä myös jätevesien kuormittamia. Vesi on erittäin tummaa ja ravinnepitoisuudet ovat varsin korkeita. Suurin ongelma on kuitenkin happamuus. Joet virtaavat laajojen tehokkaasti kuivatettujen alunamaiden läpi. Valuma-alueen yläosilla happamuusongelmat ovat lievempiä ja Norijoki onkin happamuusoloiltaan hieman Purmonjokea suotuisampi. Kolmannella kaudella happamuushaitat olivat kuitenkin selvästi aiempia lievempiä. Jokia on myös perattu, mutta sekä Purmonjoessa että Norijoessa on vielä koskia. Kosket parantavat jokien verran ekologista tilaa voimakkaasti kuormitetussa vesistössä. Varisjoki on voimakkaasti kuormitettu ja sen ravinnepitoisuudet kuuluvat Pohjanmaan korkeimpiin. Pieni Narsbäcken on luokiteltu edellisen kauden tietojen perusteella. On kuitenkin mahdollista, että happamuusolot ovat olleet edellistä jaksoa paremmat. Riski on kuitenkin pysyvä.

Arvio: Narsbäcken huono, Kovjoki, Dalasbäcken, Purmonjoki ja Varisjoki välttävä ja Norijoki tyydyttävä ekologinen tila (kuva 10.2.1).

Evijärveen ja Ähtävänjokeen laskee neljä pientä turvemaiden jokea: Kirsinpäkki, Bäckbybäcken, Nådjärvbäcken ja Huvudsjöbäcken. Kirsinpäkki on voimakkaasti perattu ja siihen johdetaan Lappajärven jätevedenpuhdistamon vedet. Puroa kuormittaa lisäksi maa- ja metsätalous ja turvetuotanto. Kirsinpäkin vesi on erittäin ravinnepitoista ja laadultaan huonoa. Bäckbybäcken (Mattbäcken) sijaitsee suurelta osin alunamailla ja joessa on aiemmin havaittu hyvin voimakasta happamuutta. Kolmannella vesienhoitokaudella happamuusolot olivat aiempaa suotuisampia, sen sijaan vesi on erittäin ravinnepitoista. Nådjärvbäckenistä ja Huvudsjöbäckenistä tietoa on vähän ja ne on luokiteltu asiantuntija-arvioina käyttäen hyväksi painetietoja sekä muita olosuhteiltaan vastaavia vesistöjä. Puroja on eriasteisesti perattu ja niihin kohdistuu maa- ja metsätalouden hajakuormitusta sekä myös pistekuormitusta. Purojen varsilla on happamia maita ja Huvudsjöbackenilla on ollut happamuushaittoja.

Arvio: Huvudsjöbacken ja Nådjärvbäcken välttävä, Kirsinpäkki ja Bäckbybäcken huono ekologinen tila (kuva 10.2.1). 

Kurejoen alue: Alajärveen laskee pohjoisesta kaksi pientä puroluokan vesistöä: Kaartusenpuro ja Hoiskonpuro (Myllypuro). Molemmat saavat alkunsa yläpuolisista järvistä. Kaartusenpuroa on voimakkaasti perattu ja sitä kuormittaa maatalous. Purosta ei ole uusia tietoja, minkä vuoksi se on luokiteltu viime kauden perusteella. Hoiskonpuro on luokiteltu asiantuntija-arviona yläpuolisen Ojajärven ja puroon kohdistuvien paineiden perusteella. Alajärveen ja Kurejokeen laskee etelästä yhteensä yksi pieni (Orasenjoki-Lohijoki) ja kaksi keskisuurta (Levijoki, Kuninkaanjoki) jokea. Nämä kuuluvat ekologiselta tilaltaan koko vesistöalueen parhaimpiin ja ne on luokiteltu kaikki hyvään tilaan. Joet ovat uomiltaan ja rantavyöhykkeeltään varsin luonnontilaisia ja Lohijoen lisäksi ainakin Kuninkaanjoessa tiedetään esiintyvän taimenta. Jokien vedenlaatu on myös Pohjanmaan oloihin varsin hyvää ja vain lievästi rehevöitymisestä kärsivää. Vedenlaatu joissa ilmentää pääosin tyydyttävää tilaa. Lohijoen ja Kuninkaanjoen alueella on pohjavesipurkaumia, jotka parantavat vedenlaatua. Jokia kuormittaa niiden alajuoksulla maatalous ja yläjuoksulla metsätalous ja turvetuotanto. Laajat alueet valuma-alueista on ojitettu ja kaikkien jokien vesi onkin varsin tummaa ja on tummunut entisestään. Kuninkaanjokeen johdetaan myös Soinin jätevedet. Lohijoella kalaston ja pohjaeläimistön perusteella tila on erinomainen ja pohjalevien perusteella tyydyttävä. Levijoki virtaa yläosiltaan hyvin harvaan asutulla seudulla. Joen kalasto ilmentää tyydyttävää ja pohjaeläimistö hyvää tilaa. Kuninkaanjoen kalasto ilmentää hyvää tilaa. Kaikkien jokien hyvä tilaa voidaan pitää uhattuna.

Arvio: Lohijoki, Levijoki ja Kuninkaanjoki hyvä, Hoiskonpuro tyydyttävä ja Kaartusenpuro välttävä ekologinen tila. (kuva 10.2.1). 

Vimpelinjoki (Savonjoki) ja Vieresjoki: Vimpelinjoki eli Savonjoki ja sen sivujoki Poikkijoki ovat hyvään tilaan luokiteltuja keskisuuria jokia. Varsinkin Vimpelinjoen tilaa voidaan pitää kuitenkin uhattuna. Poikkijoki virtaa liki asumattomien seutujen läpi, Vimpelinjoen ja sen sivuhaarojen varrella peltoa on enemmän. Jokia kuormittavat varsinkin niiden latvoilla turvetuotanto, metsätalous ja laajat ojitusalueet. Poikkijoella ekologiset laatutekijät ilmentävät hyvää-erinomaista, Vimpelinjoella hyvää (kalasto) tilaa. Molemmissa joissa esiintyy purotaimenta ja Vimpelinjoessa myös harjusta ja jokikutuista siikaa. Vimpelinjoen vesi on tummaa ja lievästi rehevöitynyttä, kun taas Poikkijoen vesi on varsin vähäravinteista, mutta myös melko tummaa. Jokia on jonkin verran perattu, mutta muutoin ne ovat uomien ja rantavyöhykkeen osalta luonnontilaisen kaltaisia. Paaluoma ja Iiruunpuro (Tikkapuro) ovat Vimpelinjokeen etelästä laskevia pieniä puroja. Molemmat saavat alkunsa järvestä. Paaluoma on täysin perattu ja luoman varrella on runsaasti maataloutta ja ojamaiseen uomaan kohdistuu myös jätevesikuormitusta. Etenkin fosforipitoisuudet ovat Paaluomassa erittäin korkeita. Iiruunpurosta ei ole ajanmukaista tietoa, mutta kuormitus on painetarkastelun perusteella vähäisempää ja vedenlaatu siten todennäköisesti parempaa kuin Paaluomassa. Puroa on kuitenkin perattu ja suoristettu. Vieresjoki on voimakkaasti maatalouden ja turkistarhauksen jätevesien kuormittama, minkä vuoksi vesi on sameaa, kiintoainepitoista ja ravinnepitoisuudet ovat hyvin korkeat. Fosforin osalta pitoisuudet kuuluvat Pohjanmaan korkeimpiin. Joen latvoilla on myös turvetuotantoa ja ojituksia, lisäksi varsinkin joen latvahaaroja on perattu. Vedenlaatu luokittuu huonoksi. Kalaston ja pohjalevien perusteella joki luokittuu välttävään ja pohjaeläimistön perusteella erinomaiseen tilaan.

Arvio: Vimpelinjoki, Poikkijoki hyvä, Iiruunpuro tyydyttävä sekä Vieresjoki ja Paaluoma välttävä ekologinen tila. (kuva 10.2.1).  

Kruunupyynjoki: Kruunupyynjoki ja sen yläosa, Porasenjoki on luokiteltu tyydyttävään ekologiseen tilaan. Kruunupyynjoki luokittuu pohjaeläimistön mukaan hyvään, pohjalevien mukaan tyydyttävään, mutta kalaston osalta vain välttävään tilaan. Porasenjoen kalasto ilmentää myös välttävää, mutta pohjaeläimistö erinomaista tilaa. Jokia kuormittaa maa- ja metsätalouden hajakuormitus, haja-asutus sekä muun muassa turkistarhauksen jätevesikuormitus. Porasenjoen latvoilla on runsaasti ojitettua suota sekä turvetuotantoa. Jokien vesi on hyvin tummaa ja ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeita ilmentäen vain tyydyttävää-välttävää tai jopa huonoa tilaa. Kruunupyynjoen alaosalla on tehokkaasti viljeltyjä happamia sulfaattimaita, minkä vuoksi happamuusriski on olemassa. Esimerkiksi happamuudelle herkkää kivisimppua esiintyy harvakseltaan Porasenjoessa, mutta ei Kruunupyynjoessa. Haittoja esiintyy kuitenkin vähemmän ja harvemmin kuin monessa muussa rannikon joessa, sillä sulfaattimaiden osuus pinta-alasta on kapealla valuma-alueella suhteellisesti pienempi. Sekä Porasenjokea että varsinkin Kruunupyynjokea on jonkin verran perattu ja rantavyöhykettä muutettu, mutta kokonaisuudessa joet ovat säilyttäneet luonnontilansa kohtuullisen hyvin. Lisäksi joilla on tehty kalataloudellisia kunnostuksia. Kruunupyynjokeen laskee kaksi pientä jokea: Raisjoki (Svarbäcken-Dragån) ja Särsbäcken. Molempia pikkujokia on perattu ja niihin kohdistuu voimakasta haja- ja pistekuormitusta. Molempien valuma-alueella on myös kuivatettuja alunamaita, jotka kuormittavat vesistöjä. Raisjoen ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeat ja joki kärsii happamoitumisesta. Särsbäckenistä ei ole tietoja, mutta joki on luokiteltu viime kauden ja vastaavien vesistöjen perusteella tilaltaan huonoksi. Paineiden ei tiedetä muuttuneen. Sekä Särsbäcken että Raisjoki kuormittavat Kruunupyynjokea sekä ravinteilla että happamoittavilla yhdisteillä ja haitallisilla metalleilla.

Arvio: Kruunupyynjoki ja Porasenjoki tyydyttävä, Raisjoki ja Särsbäcken huono ekologinen tila (kuva 10.2.1).  

Neljässä suunnittelualueen jokivesimuodostumissa tapahtui 2. ja 3. suunnittelukauden välillä ekologisen luokan muutos:

• Kovjoki: huono → välttävä

• Paaluoma: huono → välttävä

• Vieresjoki: tyydyttävä → välttävä

• Huvusjöbäcken: tyydyttävä → välttävä

Kovjoen tilan parantumiseen vaikutti ennen muuta happamuusolojen selkeä parantuminen ja Paaluomalla ravinnepitoisuuksien selkeä lasku. Vieresjoella puolestaan pohjalevien tilaluokka heikentyi. Huvudsjöbäckenilla oli voimakkaita happamuushaittoja.

Lisäksi Varisjoen tila muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja luokittelu on nyt aiempaa luotettavampi.

Happamuushaitat olivat selvästi aiempaa lievempiä useissa joissa. Muutoin jokien kohdalla muutokset jäivät vähäisiksi tai sattumanvaraisiksi, typpipitoisuudet kuitenkin laskivat selvästi useammassa vesimuodostumassa kuin nousivat. Jokien humuspitoisuuden voidaan katsoa nousseen 10 mutta laskeneen vain yhdessä vesimuodostumassa. Vesien ruskettumiskehitys on siis jatkunut, vaikka se useilla muilla vesistöalueilla ei vesienhoitokaudella edennyt. Kalastossa ja pohjaeläimistössä näkyi parilla joella tilan parantumista. Ähtävänjoen ja Välijoen fosforipitoisuudet kasvoivat ja vesi tummui. Vimpelinjoen, Poikkijoen, Lohijoen ja Levijoen ravinnepitoisuudet pienenivät, mutta vesi tummui näissäkin. Kruunupyynjoen ja Purmonjoen ravinnepitoisuudet kasvoivat selvästi, mutta Norijoen laskivat. Pääosin muutokset tapahtuivat luokkarajojen sisällä tai eivät vaikuttaneet kokonaisluokitukseen.

Järvet

Luodon-Öjanjärven valuma-alueella on varsin runsaasti erityppisiä järviä. Enemmistö järvistä on matalia ja suhteellisen voimakkaasti kuormitettuja ja ne on tyypitelty pääosin mataliksi runsashumuksiksi järviksi, runsashumuksisiksi järviksi tai mataliksi humusjärviksi (taulukko 10.2.1b ja c). Poikkeuksina ovat Lappajärvi, joka on suuri humusjärvi ja Kaartunen (Kaartusenjärvi), joka kuuluu vähähumuksisiin järviin. Eniten järviä mukaan on Ähtävänjoen valuma-alueilla, missä ovat myös suurimmat järvet: Lappajärvi, Evijärvi ja Alajärvi. Matala ja sokkeloinen Evijärvi on läpivirtaustyyppinen ja sen veden teoreettinen viipymä on lyhyt. Muut valuma-alueet ovat vähäjärvisiä. Kokkolan ja Pietarsaaren teollisuuden tarpeisiin perustettu Luodon-Öjanjärvi kuuluu mataliin humusjärviin. Järvi on padottu merenlahdesta, eikä sinne pääse enää merivettä.

Lappajärvi: Lappajärvi on Etelä-Pohjanmaan selvästi suurin järvi. Lappajärvi kuuluu suuriin humusjärviin ja sen veden viipymä on pitkä, noin kolme vuotta. Järven valuma-alue on laaja ja maataloutta on runsaasti, mikä on kuormittanut järveä. Maatalouden ohella muita kuormittajia ovat muun muassa metsätalous, turkistarhaus, turvetuotanto sekä haja-asutuksien ja taajamien jätevedet. Myös teollisuuden jätevedet ovat aikaan kuormittaneet järveä. Järveä myös säännöstellään. Sisäinen kuormituksen merkitys on kasvanut. Järven kalasto on jonkin verran muuttunut, mutta on varsin monipuolinen ilmentäen nyt erinomaista tilaa. Lajistoon kuuluu muun muassa muikkua, siikaa ja kuhaa. Järvessä tavataan myös useita reliktiäyriäislajeja. Järven syvänteissä esiintyy kerrostuneisuuskausien lopulla hapenpuutetta ja pintaveden ravinnepitoisuudet ovat kohonneet ilmentäen tyydyttävää-hyvää tilaa. Loppukesällä ja syksyisin järvessä on usein sinilevien- ja/tai koristelevien aiheuttamia kukintoja. Kasviplankton ilmentää tyydyttävää tilaa. Myös rantavyöhykkeellä on havaittu jonkin verran muutoksia heikompaan suuntaan.

Arvio: Ekologinen tila tyydyttävä (kuva 10.2.1). 

Alajärvi: Alajärvi on matala rehevöitynyt järvi, jonka tila on parantunut selvästi. Sinileväkukinnot ovat laantuneet ja kasviplankton ilmentää nykyisin jopa hyvää tilaa. Kalasto ilmentää nykyisin tyydyttävää ja rantavyöhykkeen biologia hyvää tilaa. Ravinnepitoisuudet ovat laskeneet ja ilmentävät nykyisin tyydyttävää tilaa. Alajärveä kuormittavat valuma-alueelta tuleva maa- ja metsätalouden hajakuormitus. Sisäisellä kuormituksella on merkitystä, mutta se on laskenut. Alajärveä myös säännöstellään ja talviaikainen luonnontilaista suurempi pinnanlasku voikin altistaa järveä happikadoille pienentämällä alusveden tilavuutta.

Arvio: Ekologinen tila tyydyttävä (kuva 10.2.1).

Evijärvi: Evijärvi on suurehko, matala, runsassaarinen ja sokkeloinen läpivirtaustyyppinen humusjärvi. Suurin osa järven vesistä ja siten myöskin kuormituksesta on peräisin Välijoesta. veden laatu on kuitenkin jonkin verran huonompaa kuin Välijoessa. Selkävesien tila on parempi kuin veden vaihtuvuudeltaan heikompien lahtialueiden, jotka varsinkin talvisin kärsivät usein hapenpuutteesta. Järveä kuormittaa jätevesien rehevöittämä Kirsinpäkki. Kasviplanktonin osalta järvi luokittuu hyväksi, vaikka sinileväkukintoja tavataankin ajoittain. Vesikasvillisuus on järvellä melko runsasta, mutta ilmentää myös hyvää tilaa. Järven särkivaltainen kalasto sen sijaan ilmentää vain välttävää tilaa. Evijärven alapuolella Välijoen tuntumassa sijaitsee Huvudsjön eli Pääjärvi. Järven vedenlaatu ilmentävää tyydyttävää tilaa. Kasviplanktonin luokitusta on laskettu tyydyttävään järvellä esiintyvien toistuvien sinileväkukintojen vuoksi.

Arvio: Molemmat tyydyttävä ekologinen tila (kuva 10.2.1).

Ähtävänjoen vesistön yläosan järvet: Näiden järvien merkittävimpiä kuormittajia ovat metsätalous ja turvetuotanto sekä paikoin myös maatalous. Järvien tila vaihtelee melko paljon. Melko kirkasvetinen vähähumuksinen Kaartunen luokitellaan biologisten laatutekijöiden ja vedenlaadun perusteella hyvään tilaan, vaikka muutoksia järven tilassa onkin tapahtunut. Muista järvistä tietoa on vähän. Mataliin humusjärviin kuuluvien Ojanjärven tila on painetarkastelun ja viereisen Kaartusen perusteella arvioitu hyväksi. Melko syvän Iirunjärven kuormitus ei ole erityisen suurta. Matala Iso-Räyrinki puolestaan on voimakkaasti ojitettujen alueiden keskellä. Ojituksien aiheuttama kiintoaine- ja humuskuormitus on luultavasti mataloittanut järveä, mikä on pahentanut jo luultavasti luontaisestikin esiintyneitä happikatoja. Iiruunjärvi on luokiteltu vanhojen tietojen ja painetarkastelun perusteella, Iso-Räyrinkiä ei ole luokiteltu.

Arvio: Kaartunen, Ojanjärvi ja Iiruunjärvi hyvä ekologinen tila, Iso-Räyrinki ei luokiteltu (kuva 10.2.1).

Kruunupyynjoen vesistön järvet: Porasenjoen latvoilla oleva Porasjärvi on matala umpeen kasvava järvi. Järven ympärillä on paljon peltoa ja toisaalta ojitettua suota, joilta tuleva kiintoaine-, humus- ja ravinnekuormitus on kiihdyttänyt umpeen kasvua, joka on edennyt varsin pitkälle. Sääksjärvi on suurehko matala ja voimakkaasti rehevöitynyt humusjärvi. Järven ympäristössä on paljon peltoa, lisäksi järveä kuormittaa suuri turvetuotantoalue ja ojitetut suot. Järven pintaa on aikanaan laskettu ja sittemmin nostettu, mikä on vaikuttanut järven tilaan. Nykyisin ekologinen on välttävä ja ravinnepitoisuudet erittäin korkeita. Sisäinen kuormitus on myös voimakasta ja järvi kuormittaakin alapuolista Porasenjokea. Läpivirtaustyyppiset Peckasjön, Rekijärvisjön ja hieman erillään Porasenjoesta oleva Hemsjön ovat samantyyppisiä ja –kokoisia tyydyttävässä tilassa olevia humusjärviä. Vedenlaatu heijastelee yläpuolisen jokialueen tilaa. Lyhytviipymäisissä järvissä normaalit sedimentaatioprosessit eivät toimi, mutta toisaalta veden vaihtuvuuden vuoksi esimerkiksi klorofyllipitoisuudet eivät ole ravinnepitoisuuksia vastaavalla tasolla. Aiemmin järvillä pesi erittäin suuria naurulokkiyhdyskuntia. Maatalouden kuormittaman Räyringinjärven valuma-alueella on runsaasti peltoa, mutta itse valuma-alue on melko pieni. Järven tila on heikentynyt selvästi liki kaikkien tekijöiden osalta mahdollisesti sateiden lisäämän ulkoisen kuormituksen ja/tai sisäisen kuormituksen vuoksi. Järven vedenlaadussa ja tilassa on havaittu eri vuosina aikaisemminkin selvää vaihtelua.

Arvio: Peckasjön, Rekijärvsjön, Hamsjön ja Porasjärvi tyydyttävä, Räyringinjärvi ja Sääksjärvi välttävä ekologinen tila (kuva 10.2.1).

Purmonjoen vesistön järvet: Vesistöalueen järvet ovat kaikki eriasteisesti maatalouden, turkistarhauksen, turvetuotannon ja erilaisen jätevesikuormituksen kuormittamia runsashumuksisia järviä. Ravinnekuormituksen lisäksi ongelma on kiintoaine- ja humuskuormituksen aiheuttama mataloituminen, pohjien liettyminen sekä veden värin tummuminen. Purmonjoen vesistölle tyypillisesti järvien vesi onkin erittäin tummaa ja ravinnepitoisuudet ovat kohonneet. Sekä Narssjönin että Purmonjärven veden laatu ja kalasto ilmentää välttävää ja kasviplankton tyydyttävää tilaa. Voimakkaasti kuormitetun Kerttuanjärven ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeita ja ilmentävät huonoa tilaa. Kasviplankton ja vesikasvit ilmentävät tyydyttävää ja kalasto hieman yllättäin jopa hyvää tilaa. huonoksi. Haapajärvi puolestaan on umpeen kasvamassa. Järven luokittelu perustuu viime kauden tietoihin. Myös Palojärvellä on umpeenkasvun merkkejä. Palojärvi ja Sexsjön on luokiteltu painetarkastelun perusteella. Kaikki järvet sijaitsevat suurimmaksi osaksi happamien sulfaattimaiden yläpuolella, eikä vakavia happamuushaittoja ole esiintynyt.

Arvio: Haapajärvi, Palojärvi, Narssjön ja Sexsjön tyydyttävä, Kerttuanjärvi ja Purmonjärvi välttävä ekologinen tila (kuva 10.2.1).

Taulukko 10.2.1b Luodon-Öjanjärven valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2020. Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, RH = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat.  keinot = tekojärvi; syv = syvänne, lit =rantavyöhyke. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * = keinotekoinen järvi. KE = keinotekoinen. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 10.2.1c. Luodon-Öjanjärven valuma-alueen järvien vedenlaatutietoja vuosilta 2012-2017. Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. (HERTTA-rekisteri 2020). Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono.

Kahdessa suunnittelualueen järvessä tapahtui 2. ja 3. suunnittelukauden välillä ekologisen luokan muutos:

• Alajärvi: välttävä → tyydyttävä

• Räyringinjärvi: tyydyttävä → välttävä

• Kuivasjärvi: tyydyttävä → välttävä

Alajärven tila parani selkeästi ja kehitys on jatkunut jo 1. hoitokaudelta lähtien. Räyringinjärven tilan heikentyminen oli myös selvää ja selittynee joko ulkoisen tai/ja sisäisen kuormituksen kasvulla. 

Myös Narssjönin, Kerttuanjärven ja lievemmin Luodonjärven tila heikkeni monen laatutekijän kohdalla, mutta luokka pysyi kuitenkin ennallaan. Lappajärven tila pysyi käytännössä ennallaan. Muutoin muutokset järvien ravinne- tai klorofyllipitoisuuksissa olivat melko vähäisiä, osin ristiriitaisia tai negatiivisia. Ravinnepitoisuudet ja klorofyllipitoisuus kasvoivat selvästi useammassa järvessä kuin laskivat. Näkösyvyyden muutokset olivat pieniä ja osin satunnaisia: osassa järvissä näkösyvyys kasvoi ja osassa heikkeni. Näkösyvyyden muutokset pienehköissä tai lyhytviipymäisissä järvissä heijastelevat sademäärien ja siten valunnan ja kuormituksen ja toisaalta leväkukintojen yms. vuosien välistä vaihtelua, eikä mitään yhtenäistä suuntausta ollut havaittavissa.

Kuva 10.2.1. Luodon-Öjanjärven suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.