9.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Perhonjoen (Vetelinjoen) pääuoma Vetelin Räyringiltä jokisuulle kuuluu suuriin turvemaiden jokiin. Muut Perhonjoen-Kälviänjoen alueen joet, suurin sivujoki Halsuanjoki mukaan lukien kuuluvat pieniin tai keskisuuriin turvemaiden jokiin (taulukko 9.2.1a). Korpilahdenoja kuuluu kuitenkin pieniin kangasmaiden jokin. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Perhonjoki, osa sen sivuojista ja Kälviänjoki virtaavat maatalousvaltaisten alueilla, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Peltojen osuus on kuitenkin kokonaisuudessaan vähäisempi kuin esimerkiksi Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Vesistöalueen latvaosissa korostuvat turvetuotannon ja metsätalouden vaikutukset. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Perhonjoen alajuoksun ja etenkin siihen laskevien alajuoksun sivujokien ja Kälviänjoen suurin ongelma on kuitenkin happamuus, sillä tehokkaasti kuivattuja happamia sulfaattimaita esiintyy alueella runsaasti. Jokivedet ovat väriltään pääosin tummavetisiä. Perhonjoen vesistö on myös usean kunnallisen jätevesipuhdistamon purkuvesistö. Alueella on myös runsaasti turkistarhausta. Melko suurta osaa toimenpidealueen joista on padottu, perattu, pengerretty ja suoristettu muun muassa maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa ja on tietyissä vesistöissä tärkein tilaa heikentävä tekijä. Perhonjoessa, Venetjoessa ja Patananjoessa on voimalaitoksia. Venetjoki ja Patananjoen alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi. Varsin arvokasta ja kohtuullisen hyvin säilynyttä virtavesiluontoa löytyy eniten Perhonjoen latvoilta. Myös osa melko kuormitetuistakin joista on uomaltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kuin kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Taulukko 9.2.1a Perhonjoen vesistön jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA-rekisteri). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet.). pH vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo; ‒ = ei ole voitu arvioida. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. KE = keinotekoinen, * hieno kiintoaine, ** voimakkaasti muutettu. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Perhonjoen alaosa: Keskiosan järviryhmän alapuoliseen Perhonjoen alaosaan tilaan vaikuttaa niin vesirakentaminen, säännöstely, hajakuormitus kuin happamilta sulfaattimailta tuleva kuormituskin. Haja- ja osin myös pistekuormitus rehevöittää jokea ja vedenlaatua luonnehtivatkin kohonneet ravinnepitoisuudet ja etenkin tulva-aikoina samea vesi. Pääuoman alaosalla on tehokkaasti peruskuivatettuja sulfaattimaita, joilta tuleva kuormitus happamoittaa vesiä tulva-aikoina. Happamuushaitat ovat kuitenkin yleensä lievempiä kuin muissa Pohjanmaan suurissa joissa, eikä esimerkiksi kalakuolemia esiinny kuin poikkeuksellisesti (esim. v. 2006 ja 2014). Vaikutukset näkyvät luokittelussa varsinkin kalastossa, esimerkiksi happamuudelle herkkä kivisimppu ei alajuoksun alimmissa koskissa esiinny. Alaosalla tavataan kuitenkin toisaalta ajoittain taimenta. Happamuudeltaan parempi jakso 3. kaudella näkyy kalaston tilan parantumisena, mutta toisaalta rehevöitymisen lisääntymisenä, mikä näkyy pohjalevien tilan heikkenemisenä. Pohjaeläimet ilmentävät hyvää tilaa, mutta lyhytaikaissäännöstely näkyy pohjaeläimistössä (Pöyry 2012).  Perhonjoen alaosaa on perattu ja pengerretty, lisäksi Kaitforsin voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely vaikuttaa joen tilaan. Joen hydromorfologinen tila onkin huono. Järviryhmän säännöstely heikentää ajoittain alapuolisen Perhonjoen happitilannetta välillisesti. Vesirakentaminen on muuttanut joen luonnontilaa selvästi vähentämää esimerkiksi kalojen elinympäristöjen määrää ja laatua sekä estämällä vapaan liikkumisen. Perhonjoen ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitus vaikuttaa myös joen suistoon ja edustan merialueeseen. Jokisuun edusta onkin luokiteltu tyydyttävään ekologiseen tilaan. Perhonjoen alaosaan laskevien Hömossadiket, Kainobäcken ja Såkabäcken ovat pääsääntöisesti maatalousalueen läpi virtaavia perattuja ja suoristettuja HS-maiden vesiä. Happamuus onkin näissä joissa erittäin ankaraa, minkä vuoksi ne lienevät myös vailla pysyvää kalastoa.

Arvio: Perhonjoen alaosa ja Kainobäcken välttävä, Hömossadiket ja Såkabäcken huono ekologinen tila (kuva 9.2.1).

Perhonjoen keskiosa: Keskiosan järviryhmän ja Vetelin Räyringin välistä Perhonjokea kuormittavat eriasteisesti maa- ja metsätalous, haja-asutuksen jätevedet sekä turvetuotanto. Joki on tällä osuudella kohtuullisen luonnontilainen ja siinä on koskia. Joen tilaan vaikuttavat kuitenkin etenkin Pirttikosken voimalan aiheuttama nousueste sekä jokeen laskevien vesistöjen (mm. Venetjoen ja Patanan tekojärvet) säännöstely. Kuormitus näkyy kohonneina ravinnepitoisuuksina, sen sijaan happamuus ei ole ongelma. Biologiset laatutekijät ilmentävät hyvää-erinomaista tilaa. Kalaston tila on parantunut välttävästä hyvään ja Perhonjoen keskiosan koskissa tavataan myös taimenia. Perhonjoen järviryhmään laskee kaksi merkittävää sivujokea: Ullavanjoki ja Köyhäjoki. Näistä Ullavanjoki on selvästi paremmassa kunnossa. Erot johtuvat maankäytöstä, sillä Köyhäjoen valuma-alueella on maataloutta selvästi enemmän, lisäksi jokea on myös perattu. Ullavanjoen varsilla peltoa on selvästi vähemmän ja joki virtaa pitkän matkaa mutkitellen lähes asumattomilla seuduilla. Ojitettua suota on molempien jokien valuma-alueella runsaasti. Ullavanjokea kuormittavat lisäksi rehevöityneen Ullavanjärven vedet sekä Ullavan taajaman jätevedet. Ullavanjoen ravinnepitoisuudet ovatkin kuormituksen seurauksena kohonneet, mutta merkittäviä happamuushaittoja ei esiinny. Köyhäjoella etenkin fosforipitoisuudet ovat kuitenkin selvästi korkeammat ja happamuusriski on Ullavanjokea suurempi. Ullavanjoen päällyslevät ja -eläimet ilmentävät erinomaista ja kalasto hyvää tilaa. Kokonaisuutena Ullavanjoki on luokiteltu hyvään tilaan, mutta selvästi kohonneiden ravinnepitoisuuksien johdosta tilaa voidaan pitää uhattuna. Köyhäjoen pohjalevät ja kalasto ilmentävät tyydyttävää ja pohjaeläimistö erinomaista tilaa. Myös Köyhäjoelta on kuitenkin saatu taimenia. Köyhäjoen sivujoki, pieni Tastulanoja virtaa pääosin peltoalueiden halki. Ojaan tulevat myös Vissaveden tekojärven vedet. Oja on luokiteltu pohjaeläimistön ja painearvioinnin perusteella tilaltaan tyydyttäväksi

Arvio: Ullavanjoki hyvä, Perhonjoen keskiosa, Köyhäjoki ja Tastulanoja tyydyttävä ekologinen tila (kuva 9.2.1).

Halsuanjoen vesistö: Halsuanjoki on Perhonjoen suurin sivujoki ja se yhtyy Perhonjokeen lähellä Vetelin Räyringin kylää. Joen vedenlaatuun vaikuttaa suuresti yläpuolisten vesistöjen tila, sillä joen lähivaluma-alue on pieni. Halsuanjoen vesistöalueella on runsaasti suota, mikä näkyy veden tummana värinä. Seutu on varsin harvaanasuttua ja yläpuolella olevat järvet tasaavat vedenlaatua, minkä vuoksi ravinnepitoisuudet ovat vain lievästi kohonneita ilmentäen tyydyttävää-hyvää tilaa. Pohjalevät ilmentävät jopa erinomaista tilaa. Jokea on jonkin verran perattu ja nousuesteet ja yläpuolisten vesien säännöstely vaikuttavat sen tilaan. Kivioja, Pahkajoki, Pajuoja ja Penninkijoki virtaavat pääosin hyvin harvaanasutuilla metsä- ja suovaltaisilla seuduilla. Alueella korostuvatkin metsätalouden vaikutukset, sillä maataloutta on vähän eikä turvetuotantoalueita lainkaan. Alueen soista merkittävä osa on ojitettu, mutta myös luonnontilaisia soita ja suojelualueita on melko paljon. Joet ovat luultavasti jonkin verran kärsineet esimerkiksi ojituksen aiheuttamasta hiekoittumisesta. Pahkajoen ja Penninkijoen ravinnepitoisuudet ja biologiset laatutekijät ilmentävät hyvää-erinomaista tilaa. Pajuojan tai Kiviojan tilasta ei ole ajanmukaista tietoa. Nämä ovat kuitenkin jokina sekä tyypiltään että paineiltaan verrattavissa Pahkajokeen ja Penninkijokeen. Paineiden ja tilan ei arvioida näiden jokien kohdalla edellisestä kaudesta olennaisesti muuttuneen.

Arvio: Penninkijoki, Pahkajoki, Pajuoja ja Kivioja hyvä ja Halsuanjoki tyydyttävä ekologinen tila (kuva 9.2.1).

Perhonjoen yläosa: Perhonjoen yläosan alueen jokien tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, asutuksen jätevedet ja turvetuotanto. Jokia on myös osin voimakkaasti perattu muu ja vesistöalueella on toteutettu laajoja vesistöjärjestelyjä tulvasuojelun tarpeisiin ja Patanan tekojärveen liittyen. Patanan tekojärvi ja siihen liittyvät vesistöjärjestelyt ovat suuresti muuttaneet hydrologiaa alueella. Valuma-alueen soita on ojitettu runsaasti ja alueella on runsaasti turvetuotantoalueita, mikä on kuormituksen lisäksi vaikuttanut vähäjärvisen vesistöalueen hydrologiaan. Toisaalta alueella on myös luonnontilaisia soita, jotka tasaavat veden virtaamia ja laatua. Perhonjoen vesi on varsin tummaa ja humuspitoista ja ravinnepitoisuudet ilmentävät vain tyydyttävää-välttävää tilaa. Perhonjoen yläosan rakenteellinen tila on vain välttävä, mutta joesta löytyy kuitenkin habitaatiltaan hyviäkin koskia. Kalasto ilmentääkin hyvää ja pohjaeläimet sekä pohjalevät jopa erinomaista tilaa. Patanan tekojärvi katkaisee Patananjoen ylä- ja alaosaksi, lisäksi tekojärveen johdetaan täyttökanavaa pitkin osa Perhonjoen yläosan vesistä. Patananjoen yläosan vesi on tummaa ja ravinteet ilmentävät välttävää-tyydyttävää tilaa. Lyhyt Mylloja laskee Patananjärvestä (luonnonjärvi) Perhonjokeen. Oja on perattu ja virtaa peltojen halki, minkä takia se lienee ekologisesti varsin heikossa tilassa.

Arvio: Perhonjoen yläosa tyydyttävä, Patananjoen yläosa ja Myllyoja välttävä ekologinen tila (kuva 9.2.1). 

Kälviänjoen alue: Kälviänjoki, sen sivujoki Vähäjoki ja Perämereen laskeva pieni Korpilahdenoja kuuluvat ekologiselta tilalta alueemme huonoimpiin. Vesistöjen tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, turkistarhaus sekä varsinkin happamuus, sillä joet virtaavat laajojen tehokkaasti kuivatettujen sulfaattimaiden läpi. Jokia on myös perattu, joten ne ovat varsin kaukana luonnontilasta. Selkeästi huonoa tilaa ilmentävät pH-arvot saattavat olla erittäin alhaisia. Vesi on myös erittäin tummaa. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat jokien kohdalla happamuutta pienempi ongelma. satunnaisista hauista ja ahvenista koostuva happamuuden heikentämä kalasto ilmentää Kälviänjoella selkeästi huonoa tilaa. Kälviänjoen pohjaeläimistö ilmensi hämmentävästi hyvää tilaa, johtuen mahdollisesti happamuudeltaan lievemmästä jaksosta. Pohjalevät ilmentävät jokien rehevyyttä.

Arvio: Kälviänjoki ja Vähäjoki huono, Korpilahdenoja välttävä ekologinen tila (kuva 9.2.1).

Yhdenkään Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueen jokivesimuodostumien ekologinen tila ei parantunut eikä heikentynyt suunnittelukaudelta toiselle siirryttäessä. Korpilahdenojan, Köyhäjoen, Patananjoen yläosan, Perhonjoen yläosan ja Tastulanojan ekologinen tila kuitenkin muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja on nyt aiempaa luotettavampi.

pH-tilanne parani suurimmassa osassa HS-maiden vaikutuspiirissä olevia jokia. Fosforipitoisuudet nousivat niissä joissa, missä ankara happamuus hellitti, kuten Kälviänjoki, Korpilahdenoja ja Såkabäcken. Vedenlaatu heikkeni Köyhäjoessa ja Patananjoen yläosalla, mutta parani Ullavanjoessa, Venetjoessa ja Halsuanjoessa.  Muutoin jokien kohdalla muutokset jäivät vähäisiksi tai sattumanvaraisiksi, typpipitoisuudet kuitenkin laskivat selvästi useammassa vesimuodostumassa kuin nousivat. Jokien humuspitoisuus on pysynyt suurin piirtein ennallaan, mitä voidaan pitää myönteisenä asiana yleinen ruskettumiskehitys huomioon ottaen. Perhonjoen ala- ja keskiosalla sekä Ullavanjoessa ja Köyhänjoessa kalaston tila parani, mikä kertoo melko laaja-alaisesta positiivisesta ekosysteemin muutoksesta. Kokonaisuudessaan alueella muutokset jäivät luokkarajojen sisälle, sillä happamuuden vähentyessä rehevöitymisen vaikutukset vastaavasti lisääntyivät.

Järvet

Perhonjoen vesistöalueella on varsin vähän järviä ja ne kaikki, Perhonjoen keskiosan järviryhmää lukuun ottamatta, sijaitsevat valuma-alueen latvoilla. Kaikki järvet ja tekojärvet kuuluvat mataliin runsashumuksisiin järviin (taulukko 9.2.1b ja c). Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoen, Patanan ja Vissaveden tekojärvet. Lisäksi Perhonjoen keskiosan järviryhmää on pengerretty, nostettu ja sitä säännöstellään, minkä vuoksi se on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Myös Halsuanjärveä ja Ullavanjärveä säännöstellään pääosin tulvasuojelun, mutta myös voimatalouden tarpeisiin. Kälviänjoen vesistöalue on käytännössä järvetön.

Maatalousvaltaisilla alueilla olevat ja valuma-alueeltaan suuret järvet ovat varsin voimakkaasti kuormitettuja, mikä näkyy niiden veden laadussa ja ekologisessa tilassa. Valuma-alueiden latvoilla korostuu metsätalouden ja turvetuotannon kuormitus, jolle etenkin matalat järvet ovat herkkiä. Sisäisen kuormituksen merkitys on monessa järvessä todennäköisesti merkittävä. Osa latvajärvistä on varsin vähän kuormitettuja ja siten melko hyvässä tilassa.

Ullavanjärvi: Ullavanjoen latvajärvi, pinta-alaansa (13 km²) nähden hyvin matala Ullavanjärvi on Perhonjoen vesistön suurin luonnonjärvi. Järven pintaa on aikanaan laskettu selvästi, minkä vuoksi sen pinta-ala ja tilavuus ovat pienentyneet huomattavasti. Samalla järven sietokyky kuormitukselle on pienentynyt. Ullavanjärven suurin kuormittaja on maatalous, erityisesti karjatalouden merkitys on alueella suuri. Muita kuormittajia ovat muun muassa metsätalous, valuma-alueen ojitukset sekä haja-asutus. Kuormitusten ja ympäristönmuutosten seurauksena järvi on rehevöitynyt ja veden laadun sekä ekologisen tilan laatutekijät ilmentävätkin pääosin tyydyttävää-hyvää tilaa. Talvisin järvellä on happiongelmia. On todennäköistä, että myös sisäisen kuormituksen merkitys on järvessä kasvanut, sillä alapuolisen Ullavanjoen ravinnepitoisuudet eivät ole juuri korkeammat, vaikka jokeen kohdistuu hajakuormituksen lisäksi Ullavan taajaman jätevesien kuormitus.

Arvio: ekologinen tila tyydyttävä (kuva 9.2.1).

Halsuanjärvi: Halsuanjärvi (7,7 km²) on Perhonjoen vesistön toiseksi suurin luonnonjärvi ja on myös hyvin matala. Halsuanjärven säännöstellään ja veden teoreettinen viipymän on vain kolme viikkoa. Järveen laskee koillisesta Venetjoki ja etelästä Penninkijoki-Pajuoja. Lähivaluma-alueella ja Venetjoen alajuoksulla on melko runsaasti maataloutta, mutta muutoin valuma-alue on varsin harvaan asuttu ja soinen. Suot ovat osin ojitettuja ja osa, kuten suuri Kairinneva, turvetuotannossa. Toisaalta valuma-alueelta löytyy myös luonnontilaisia soita. Järveä kuormittaa myös muun muassa haja- ja ranta-asutus sekä Halsuan yhdyskunnan puhdistetut jätevedet. Kuormitus on rehevöittänyt järveä. Ravinteet ilmentävät tyydyttävää-hyvää ja kasviplankton hyvää tilaa. Järvi on varsin humuspitoinen ja ilmeisesti humus ja veden tumma väri vaimentaa kuormituksen vaikutuksia. Järvi on ilmeisesti myös melkoisen sisäkuormitteinen, sillä talviaikaiset fosforipitoisuudet ovat selvästi kesäaikaisia pienempiä. Järveen laskevien jokien vedenlaatu on jopa parempaa kuin itse järven. Pitkään jatkunut ravinne-, humus- ja orgaanisen aineksen kuormitus on muuttanut olosuhteita matalassa järvessä ja altistanut sitä rehevöitymiselle. Myös järven tyydyttävää tilaa ilmentävä kalasto heijastelee rehevöitymisen vaikutusta. Matalassa järvessä myös tuulet sekoittavat vettä ja pitävät ravinteita tehokkaasti kierrossa. Järven tila on kuitenkin hieman parantunut.

Arvio: ekologinen tila tyydyttävä (kuva 9.2.1).

Muut järvet: Kaikki Perhonjoen muut luonnonjärvet ovat pieniä ja matalia runsashumuksisia järviä. Osaa järvistä on laskettu. Järvistä Korpijärvi, Jängänjärvi ja Patananjärvi sijaitsevat valuma-alueen latvoilla. Etenkin Patananjärven valuma-alue on hyvin pieni. Korpijärven ja Jängänjärven valuma-alue on hyvin harvaan asuttua. Valuma-alueen soista varsin suuri osa on ojitettu. Metsätalouden ja -ojitusten merkitys kuormittajana onkin alueella hallitseva. On todennäköistä, että kaikkien järvien kohdalla ovat metsäojitukset ja muu maankäyttö aiheuttaneet pitkällä aikavälillä humus- ja kiintoainekuormitusta, joka on muuttanut jo luonnostaan matalien järvien olosuhteita, altistanut järviä muun muassa happikadoille ja heikentänyt ekologista tilaa. Selvimmin tämä näkyy Haapajärvessä ja Emmes-Storträsketissä. Haapajärvi on Perhonjoen yläosan ja Emmes-Storträsket Ullavanjoen laajentuma. Molemmat ovatkin läpivirtaustyyppisiä ja niihin kohdistuu koko yläpuolisen valuma-alueen kuormitus. Molemmat järvet ovatkin pitkään jatkuneen ravinne- ja kiintoainekuormituksen seurauksena mataloituneet ja Haapajärvi lähes umpeenkasvanut. Emmes-Storträsketin kalaston on luokiteltu erinomaiseksi ja Haapajärven tyydyttäväksi. Muista järvistä myös Jängänjärvellä on umpeenkasvun merkkejä. Järvistä on hyvin vähän ajanmukaista tietoa. Koska paineiden tai olosuhteiden ei tiedetä muuttuneen, luokitellaan järvet edellisen hoitokauden tulosten pohjalta. Järvistä Patananjärvi on selvästi rehevöitynein ja Korpijärvi vastaavasti lähimpänä luonnontilaa. Haapajärven kunnostushanke on saanut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston luvan vuonna 2020.

Arvio: Korpijärvi hyvä, Emmes-Storträsket, Jängänjärvi ja Patananjärvi tyydyttävä sekä Haapajärvi välttävä ekologinen tila (kuva 9.2.1).

Taulukko 9.2.1b. Perhonjoen valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2020. (MRh = Matala runsashumuksinen järvi, lit =rantavyöhyke). Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * voimakkaasti muutettu/tekojärvi. KE = keinotekoinen. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 9.2.1c. Perhonjoen valuma-alueen järvien kesäaikaisia (1.6. -30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2012-2017. Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. (HERTTA-rekisteri 2020) Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono

Yhdenkään Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueen järven ekologinen tila ei parantunut eikä heikentynyt suunnittelukaudelta toiselle siirryttäessä. Haapajärven ekologinen tila kuitenkin muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja on nyt aiempaa luotettavampi.

Ullvanjärven tila parani jonkin verran sekä veden laadun että biologisten tekijöiden valossa, mutta ei niin paljon, että luokka olisi noussut. Myönteinen kehitys näkyi myös alapuolisessa Ullavanjoessa. Myös Halsuanjärvessä näkyi lievää kohentumista. Muissa järvissä muutokset olivat pieniä tai ristiriitaisia.

Kuva 9.2.1. Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.