15.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Rannikkoalueen joet kuuluvat pääosin keskisuuriin turvemaiden tai kangasmaiden jokiin. Pienimmät joet kuuluvat pieniin turvemaiden jokiin (taulukko 15.2.1a). Alueen joet virtaavat maatalousvaltaisten alueiden halki, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Useiden jokien ongelma on myös happamuus. Suurin osa valuma-alueen pelloista sijaitsee tehokkaasti kuivatuilla happamilla sulfaattimailla. Alunamailta tuleva happamuuskuormitus heikentää tulva-aikoina selvästi jokien ekologista ja kemiallista tilaa. Vöyrinjoki, Laihianjoki ja Petalax å ovat myös kunnallisen jätevesipuhdistamon purkuvesistöjä. Alueella on myös turkistarhoja. Osa alueen joista on perattu ja suoristettu maankuivatuksen ja tulvasuojelun tarpeisiin, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa.

Rannikkoalueen pienten jokien ekologiseen tilaan vaikuttavat niin vesirakentaminen, hajakuormitus kuin happamilta sulfaattimailta tuleva kuormitus. Putouskorkeus on yleensä hyvin vähäinen ja jokien luonnontilaa on muutettu perkaamalla ja suoristamalla, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa entisestään. Kalasto, pohjaeläimistö ja pohjalevät on lajistoltaan taantunut ilmentäen rehevyyden, rakenteellisten muutosten ja/tai happamuuden toksisia vaikutuksia. Hajakuormitus ja osin myös pistekuormitus rehevöittävät jokia, ja vedenlaatua luonnehtivat korkeat ravinnepitoisuudet ja etenkin tulva-aikoina samea vesi ja erittäin korkeat kiintoainepitoisuudet. Jokien valuma-alueilla usein on merkittäviä määriä tehokkaasti peruskuivatettuja sulfaattimaita, joilta tuleva kuormitus happamoittaa vesiä tulva-aikoina. Kolmannella suunnittelukaudella happamuusolosuhteet olivat aikaisempaa lievemmät. Riski happamuushaitoille on kuitenkin edelleen olemassa.

Taulukko 15.2.1a Rannikkoalueen jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA 2020). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet. pH vuosiminimien logaritmimuunnettu keskiarvo; ‒ = ei ole voitu arvioida. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono

Järvet

Rannikkoalueella järviä on hyvin vähän. Enemmistö järvistä on matalia runsashumuksisia järviä, kun taas Karperöfjärden kuuluu mataliin humusjärviin (taulukko 15.2.1b).

Maatalousvaltaisilla alueilla olevat järvet ovat varsin voimakkaasti kuormitettuja, mikä näkyy niiden veden laadussa ja ekologisessa tilassa (taulukot 15.2.1b ja c).

Taulukko 15.2.1b Rannikkoalueen järvien tilan luokittelu v. 2019.  Järvityyppien lyhenteet: h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 15.2.1c.Rannikkoalueen järvien kesäaikaisia (1.6.–30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2012–2017.  Järvityyppien lyhenteet: h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. (HERTTA-rekisteri 2020).

Suurimmalle osalle suunnittelualueen järvistä ei ole ollut täysin kattavaa aineistoa käytettävissä ekologiseen tilaluokitteluun. Alueella on kaksi padottua merenlahtea, joiden tila-arvio esitellään toisessa osiossa. Luodon-Öjanjärvi käsitellään erikseen Luodon-Öjanjärven ja Västerfjärden Närpiönjoen suunnittelualueen teksteissä, luvut 10 ja 13.

Röukas ja Keskis träsk: Röukas ja Keskis träsk sijaitsevat Kimonjoen yläjuoksulla. Molemmat ovat säännöstelyjä ja maankuivatusalueiden happaman valuman vaikutuksen alaisia. Järveä koskien on olemassa dokumentoitua kalakuolemia 1970-luvun alusta, joka on aiheutunut hapenpuutteesta ja/tai alhaisesta pH:sta. (Wistbacka & Snickars 2000). Kalojen nousua järveen on rajoitettu. Vanhemmat vedenlaatua koskevat tiedot järvistä (1989–1995) osoittavat, että järvet kärsivät jatkuvasti kohtuullisesta happamoitumisesta (min. pH kaudelle 4,7). Yksittäisenä huomiona voidaan mainita, että vuonna 1989 kokonaisfosforin määräksi Röukasissa mitattiin 40 ug/l ja kokonaistypeksi 1600 ug/l. Vastaavat arvot Keskis träskille olivat 44 ug/l kokonaisfosforille ja 1600 ug/l kokonaistypelle. Röukas träsk on luokiteltu välttävään tilaan ja Keskis träsk hyvään tilaan (kuva 15.2.1).

Storsjöträsket: Storsjöträsket laskee Kasalanjokeen ja virtaa edelleen pohjoiseen Selkämereen. Vedenpinta on laskenut metsäojituksen yhteydessä 1960- ja 1970-luvuilla (Wistbacka & Snickars 2000) ja järveä kuormittavat pääasiassa maatalous ja haja-asutus. Järvestä ei ole olemassa tietoja veden laadusta.

Hinjärv: Hinjärv sijaitsee omalla valuma-alueella ja järven vesi virtaa Harrströmin (Tölån) kautta pohjoiseen Selkämereen. Järvi on säännöstelty vuodesta 1983 ja kalojen vaellus on nykyisin mahdollista ainoastaan syksyisten tulvien aikana (Wistbacka & Snickars 2000). Järvi on selvästi voimakkaasti rehevöitynyt, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforiarvot myöhäissyksyllä vuonna 1996 olivat 110 ug/l ja 2100 ug/l. Sen lisäksi tämä matala järvi kärsii talviaikaan hapenpuutteesta ja kesäaikaan sinilevien massaesiintymistä. Hinjärv on luokiteltu asiantuntija-arviona tyydyttävään tilaan (kuva 15.2.1).

Karperönjärvi: Karperönjärvi sijaitsee omalla valuma-alueella ja vesi virtaa Merenkurkkuun Karperöströmmenin kautta. Järvi oli säännöstelemätön 1970-luvun loppuun asti, kun ensimmäinen pato rakennettiin ulapan pohjoispäähän. Pato uusittiin vuonna 1994 ja korjattiin vuonna 2012. Pato sallii nykyään kalojen nousun korkeammilla virtaamilla (Wistbacka & Snickars 2000). Järvi on ajoittain 2000-luvun alussa kärsinyt alhaisesta happipitoisuudesta ja pH:sta, joka johti kalakuolemiin. pH arvo on nyttemmin tasaantunut osittain korkean perustuotannon ansiosta, joka on seurausta valuma-alueelta tulevan ihmisten aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Järveä on kunnostettu kunnostussuunnitelman mukaisesti ja ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä. Järvellä niitetään kasvillisuutta säännöllisesti vuosittain ja vuosina 2020–2021 tehostettuna hankkeena. Karperönjärvi on luokiteltu hyvään tilaan (kuva 15.2.1). Klorofylliluokittelun mukaan tila on erinomainen ja se voidaan osittain selittää sillä, että runsas vesikasvusto kuluttaa suurimman osan vesimassan vapaista ravinteista. Sinilevien massaesiintyminen on vuosittainen ilmiö mutta tilanne on viime vuosien aikana tasaantunut ja laajempia massaesiintymiä ai ole ollut muutamaan vuoteen. Kalaston mukaan järven tila luokitellaan hyvään tilaan.

Rannikkovedet

Jokisuistot, merenlahdet ja sisemmät rannikkovesialueet

Rannikkovesien ekologinen tila on esitetty kuvassa 15.2.1 sekä taulukoissa 15.2.1d-g. Suuret makeanveden valunnat tuovat mukanaan runsaasti ravinteita ja kiintoainetta sisältävää vettä ja huonontavat sisempien rannikkovesimuodostumien ekologista tilaa. Vesimuodostumat Lohtajanselkä, Kälviä-Kokkola, Hästbådafjärden, Kyrönjoen edusta, Stenskärsfjärden, Kristiinankaupunki itä ovat jokisuistoja, joihin laskee yksi iso tai useampi pieni joki. Lohtajanselän ja Kälviä-Kokkolan tyydyttävä tila (kuva 15.2.1) johtuu todennäköisesti hyvästä vedenvaihtuvuudesta ulommille merialueille ja siitä, että suistoon laskeva suurin joki on paremmassa tilassa kuin muut alueen joet. Muihin muodostumiin tulee runsaasti kuormitusta jokien valunnan mukana ja lisäksi vedenvaihtuvuus ulompien merialueiden kanssa on huonompaa. Hyvän tilan saavuttaminen näissä muodostumissa edellyttää jokien mukana tulevan ravinne- ja happaman kuormituksen huomattavaa vähentämistä, mutta lisäksi tulee arvioida, huomioidaanko hyvän tilan määrittämisessä näiden muodostumien luonnolliset edellytykset. Nämä muodostumat olisivat rehevöityneempiä ja makean veden vaikutukselle alttiita kuin vastaavat rannikkomuodostumat, joihin ei laske jokia ilman ihmistoiminnan vaikutustakin. Alueelle ajoittain tuleva hapan valunta kuitenkin johtuu sulfaattimaiden kuivatuksesta.

Maalta tuleva valunta vaikuttaa voimakkaasti myös rannikon merenlahtiin ja sisäselkiin, vaikka ne eivät ole jokisuistoja. Vesiyhteys ulompiin muodostumiin on usein veden vaihtuvuutta estävien kapeiden salmien ja jopa kynnysten takana. Högskärsfjärden ja Bastufjärden vesimuodostumissa on vain vähän vesipinta-alaa ja huono vedenvaihtuvuus ja ne voidaankin arvioida fladoiksi. Maankohoamisen myötä näiden muodostumien yhteys mereen katkeaa. Luonnollinen sukkessio vaikuttaa myös muodostumien ekologiseen tilaan, toisaalta isommille vesialueille laaditut tilaluokittelun arviointikriteerit eivät sovellu näiden muodostumien arviointiin vaan fladojen luontainen kehitys johtaa tilaluokan huonontumiseen. Jos näiden alueiden sukkession annetaan edetä normaalisti fladaympäristöksi, ei alueiden arvioinnissa voida enää soveltaa sisäsaaristotyypin luokitteluperusteita. Kolmas pinta-alaltaan pieni muodostuma Sommarösund on ruopattu jaksolla 2006–2009 ja toipuminen ruoppauksen vaikutuksista on meneillään. Siksi muodostuman tila on arvioitu edeltävän tarkastelujakson perusteella. Selkämeren sisemmillä rannikkovesillä sijaitseva Kilviken on myös osin ruopattu merenlahti ja toipuu ruoppaustöiden vaikutuksesta.

Muodostumien Sundomin sisäsaaristo ja Revöfjärden vedenvaihtuvuus ulompiin alueisiin huononee jatkuvasti maankohoamisen takia. Molemmissa muodostumissa on lisäksi pieniä lahtia, jotka luontaisen kehityksen myötä muodostuvat fladoiksi. Tämän takia niiden ekologisen tilan arviointi vaikeutuu. Selkämeren Siipynniemen välttävä tila johtuu maalta tulevasta kuormituksesta, mutta myös tässä muodostumassa on pienempiä lahtia, jotka alkavat muistuttaa fladaa huonon vedenvaihtuvuuden ja mataluuden vuoksi. Revöfjärden on Merenkurkun sisäsaariston alueista vähiten kuormitettu ja toimii siksi vertailualueena muille sisäsaariston muodostumille. Alue on nyt arvioitu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Huonontunut vedenvaihtuvuus ulompien alueiden kanssa altistaa Revofjärdenin maalta tulevalle kuormitukselle.

Pjelaxfjärden on merenlahti, jolla on yhteys mereen muutamien salmien kautta. Valuma-alueella on runsaasti maataloutta ja myös vihannestuotantoa kasvihuoneessa. Kasvihuonetoimijoiden määrä on noin 15 ja valuma-alueella on myös toimijoita, joiden kasvihuoneiden pinta-ala on yli 1 ha. Vesimuodostuman klorofyllipitoisuudet ovat olleet kasvusuunnassa pitkän ajanjakson aikana. Myös kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat kasvaneet viime vuosien aikana. Pjelaxfjärden arvioidaan olevan välttävässä tilassa.

Skinnarfjärden-Köklotfjärdenin välttävä ekologinen tila johtuu ravinteikkaasta ja ajoittain happamasta valunnasta, joka laskee muodostumaan Lappsundinjoen ja Karperöströmmenin kautta. Koska vedenvaihto muihin muodostumiin on heikentynyt Köklotintien tievallien takia, on muodostuma erityisen herkkä maalta tulevalle kuormitukselle.

Jokisuistojen ja joidenkin osin suljettujen merenlahtien ekologinen tila johtuu osittain näiden alueiden erityispiirteistä. On luonnollista, että jokisuistoissa olosuhteet ovat ravinteikkaammat kuin sisäsaariston alueilla, joihin ei laske suurempia vesistöjä mantereelta. Näillä alueilla tilatavoitteet tulisi asettaa olosuhteiden mukaan. Merenlahtien, jotka eivät ole selviä jokisuistoja, mutta jotka ovat matalia ja niissä on selvä kynnys ulompiin merialueisiin tilan arvioinnissa, tulisi huomioida maankohoamisen vaikutukset ekologiseen tilaan. Näillä alueilla laskeva suolapitoisuus ja vähenevä happi vaikuttavat sekä pelagiaalin että pohjaeliöstön oloihin, ja vaikutukset olisivat joillakin alueilla samat myös ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Useimmissa merenlahdissa ja sisäsaaristossa maankohoaminen, matala vesi sekä kynnysten kehittyminen johtavat siihen, että arviointi on virheellinen, kun tila-arvioinnin tavoitteena on arvioida kehityksen poikkeama luonnontilaisesta. Suuren luontaisen vaihtelun vesimuodostumissa, jokisuistoissa ja alueilla, joissa luonnonprosessit kuten maankohoaminen on merkittävää, voisi tilatavoitteita ja vertailuoloja täydentää asiantuntija-arvioinnin avulla.

Vesimuodostumien Kokkolan edusta, Pietarsaaren edusta ja Eteläinen kaupunginselkä-Varisselkä mantereen puolella on kaupunkimiljöö, tiivistä vapaa-ajan asutusta, satamia ja väyliä. Pietarsaaren edustan tila on huonontunut ja se on nyt välttävässä tilassa. Pietarsaaren sataman ja väylän alueella toteutettiin ruoppaushanke vuonna 2013, mikä on voinut vaikuttaa vesimuodostuman tilaan. Myös Eteläinen kaupunginselkä-Varisselkä arvioidaan olevan välttävässä tilassa. Vesimuodostuma Eteläinen kaupunkilahti-Varisselkä Vaasan kaupungin edustalla on selvästi kahtia jakautunut. Sisempi puoli on jokisuistoaluetta ja ulompi puoli Varisselkä on puolestaan osa kaupunkiympäristöä, jossa on satama, suuria väyliä, jätevedenpuhdistamo sekä tiiviisti rakennetut rannat. Vesimuodostuma on kokonaisuudessaan välttävässä tilassa johtuen jokisuistosta sekä veden huonosta vaihtuvuudesta, jota Vaskiluodon ja Sundomin tiepenkereet huonontavat entisestään. Varisselkää kuormittavat jätevedenpuhdistamo sekä kaupunkirakentamisen paineet.

Osa sisemmän rannikkovesityypin vesimuodostumista ovat ns. saaristoalueita, jossa on runsaasti luotoja ja saaria sekä pääosin hyvä vedenvaihtuvuus. Nämä rannikkovesimuodostumat ovat yleensä tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Harrströmin saaristo ja Skaftungin edusta ovat välttävässä tilassa. Välttävässä tilassa olevaan Skaftungin edustaan kohdistuu mm kuormitusta kalankasvatuksesta.

Verrattuna viime tila-arvioon Bastufjärdenin, Högskärsvikenin ja Kälviä-Kokkolan tila on parantunut yhden luokan johtuen menetelmällisistä syistä tai laajemman seurantatiedon takia. Kristiinankaupungin etelän tila on parantunut parempien klorofylli- ja ravinnepitoisuuksien perusteella. Luodon saariston, Pietarsaaren edustan, Pjelaxfjärdenin ja Kaskinen-Siipyyn tila on huonontunut verrattuna viime tila-arvioon. Näillä alueilla klorofylli- ja ravinnepitoisuudet ovat kasvaneet.

Taulukko 15.2.1d. Perämeren sisemmän rannikon vesimuodostumien ekologinen tila. Fosforin ja typen pitoisuus sekä näkösyvyys ovat apumuuttujia, kun taas klorofylli-a-pitoisuus ja pohjaeläinindeksi -BBI (ELS) ovat biologisia muuttujia, jotka määrittävät muodostuman ekologista tilaa. E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono.

Taulukko 15.2.1e. Merenkurkun sisemmän rannikon vesimuodostumien ekologinen tila. Fosforin ja typen pitoisuus sekä näkösyvyys ovat apumuuttujia, kun taas klorofylli-a-pitoisuus ja pohjaeläinindeksi -BBI (ELS) ovat biologisia muuttujia, jotka määrittävät muodostuman ekologista tilaa. E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono.

Taulukko 15.2.1f. Selkämeren sisemmän rannikon vesimuodostumien ekologinen tila. Fosforin ja typen pitoisuus sekä näkösyvyys ovat apumuuttujia, kun taas klorofylli-a-pitoisuus ja pohjaeläinindeksi -BBI (ELS) ovat biologisia muuttujia, jotka määrittävät muodostuman ekologista. E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono.

Ulommat rannikkovesialueet

Ulompien rannikkovesialueiden vesimuodostumat muodostuvat lähes yksinomaan merialueesta ja pieniä saariryhmiä, saaria tai luotoja on vähän. Vesimuodostumissa Replotfjärden, Mickelsörarna-Rödgrynnorna, Valsörsgloppet ja Bergö-Halsö on enemmän saaria. Näistä neljästä Replotfjärden ja Bergö-Halsö ovat tyydyttävässä tilassa (kuva 15.2.1).

Östra gloppet, Gloppet, Tankar, Kallan, Korsnäs-Kaldonskär, Kaskinen-Kristiinankaupunki ja Kaskinen -Siipyy ovat tyydyttävässä tilassa ja Utgrynnan-Molpehällorna hyvässä tilassa. Tankar sijaitsee lähellä Kokkolan kaupunkia ja Perhonjoen vaikutusalue ulottuu ajoittain muodostumaan. Pietarsaaren ulkopuolella sijaitsevaan Kallaniin kohdistuu kuormitusta Luodon-Öjanjärvestä sekä sisempien osien vesistä, jotka laskevat Fäbodaan ja toimivat suuren turkistuotantoalueen kuivatusvesien laskuojina. Kyrönjoesta valuva makea vesi vaikuttaa Östra Gloppetin muodostumaan, vaikka muodostuma sijaitsee ulkosaaristossa ja muodostuman saaristo on harvaa.

Aivan ulommilla rannikkoalueilla on vesimuodostumat Kaskinen-Siipyy, Ritgrund-Norra gloppet, Uusikaarlepyy ulko ja Himanka-Kokkola. Näistä Kaskinen-Siipyyn tila on huonontunut tyydyttävään, muut ovat hyvässä tilassa. Kaskinen-Siipyyn heikentynyt tila liittyy Selkämeren yleiseen rehevöitymiskehitykseen.

Taulukko 15.2.1g. Ulomman rannikon vesimuodostumien ekologinen tila. Fosforin ja typen pitoisuus sekä näkösyvyys ovat apumuuttujia, kun taas klorofylli-a-pitoisuus ja pohjaeläinindeksi -BBI (ELS) ovat biologisia muuttujia, jotka määrittävät muodostuman ekologista tilaa. E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono.

Fladat, kluuvit ja purot

Ominaista suunnittelualueen rannikolle ja saaristolle ovat loivat rannat, joissa on puroja, fladoja ja kluuveja eri kehitysvaiheissa. Nämä pienvedet muodostavat hyvin tärkeän osan saariston luonnon biologista monimuotoisuutta. Rannikkovesillä on suuri merkitys koko alueelle kalojen kutupaikkoina ja esimerkiksi merilintujen pesimä- ja ravintoalueina. Osa laguuneista ja kluuveista käsitetään vesienhoidon suojelualuerekisterissä vedestä riippuvaisiksi Natura 2000 -alueiksi. Vesien pienten koon ja niiden suuren määrän takia ei vesistöjä ole mahdollista käsitellä erikseen tässä toimenpideohjelmassa. Esimerkiksi pienvesiä ei ole jaettu vesityyppeihin eikä niitä ole luokiteltu tilan mukaan.

Pieniä vesistöjä uhkaavat pääasiassa rakenteelliset muutokset, kuten kulkuväylien ruoppaus ja yksityiset rannat ja satamat, väärin sijoitetut tierummut, metsäojitukset sekä muut fyysiset toimenpiteet. Ravinnekuormitus koostuu suurimmaksi osaksi hajakuormituksesta, mutta paikoittain myös pistekuormituksesta. Alueen fladat ja kluuvit kärsivät myös valuma-alueiden happamien sulfaattimaiden kuivatuksen kuormituksesta. Tämä voi vaikuttaa vakavasti kevättulvan aikana kuteviin kaloihin.

Kuva 15.2.1 Pohjanmaan rannikon ja pienten vesistöjen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila