3.9 Hydrologiset ja morfologiset muutokset

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistöjä on vuosisatojen ajan muutettu rakentamalla, perkaamalla, pengertämällä ja säännöstelemällä. Toimenpiteiden tavoitteena on ensisijaisesti ollut voimatalouden ja tulvasuojelun edistäminen sekä aikaisemmin myös uitto. Kaikki alueen suurimmat joet on padottu ja otettu vesivoimatalouden käyttöön. Merkittävää vesivoimantuotantoa on Kyrönjoella, Lapuanjoella, Ähtävänjoella ja Perhonjoella. Lisäksi alueella on paljon vanhoja myllyjä ja muita rakenteita, jotka vaikuttavat virtausoloihin ja eliöstön liikkumismahdollisuuksiin. Tekojärviä on alueella 12 (taulukko 3.9, kuva 3.9) ja ne sijaitsevat Närpiönjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen, Lapuanjoen ja Perhonjoen valuma-alueilla. Laihianjoen valuma-alueella sijaitsevaan Pilvilampeen johdetaan vettä Kyrönjoesta. Muita säännösteltyjä järviä on alueella 32. Tiisijärvi-Hirvijärvi-välioja ja Patanan tekojärven täyttökanava luetaan keinotekoisiksi vesimuodostumiksi. Voimakkaasti muutetuiksi nimettyjä vesimuodostumia on 18. Ne sijaitsevat Närpiönjoen, Kyrönjoen, Lapuanjoen, Ähtävänjoen, Perhonjoen ja Lestijoen valuma-alueilla. Rannikolla on kolme padottua merenlahtea (Västerfjärden, Luodonjärvi ja Öjanjärvi), joita käytetään teollisuuden veden hankinnan tarpeisiin. Runsaasti rakenteellisia muutoksia on tehty myös Kristiinankaupungin, Vaasan, Pietarsaaren ja Kokkolan edustan satama-alueilla. Tulvaherkkiä jokia on perattu ja pengerretty. Lähes kaikki vesienhoitoalueen purot ja pienet virtavedet on perattu metsien ja peltojen kuivattamista varten. Alueen ojittaminen on myös ollut laajamittaista. Nykyisin uittosäännöt on pääosin kumottu ja uittoväyliä on kunnostettu.

Vesistörakentaminen on muuttanut vesistöjen rakenteellista ja hydrologista tilaa. Toimenpiteet ovat osin vaikuttaneet myös veden laatuun. Jokien patoaminen estää monin paikoin virtakutuisten kalojen ja nahkiaisten nousua lisääntymisalueille. Rakennetun vesistön vedenkorkeudet ja virtaamat ovat luonnontilaiseen vesistöön verrattuna erilaiset. Voimalaitokset ja niiden altaat peittävät koskialueita. Tulvasuojelua ja uittoa varten tehdyt perkaukset ovat puolestaan poistaneet monia koskijaksoja. Virtakutuisten kalalajien lisääntymisalueet ovat lähes kokonaan hävinneet ja hitaaseen virtaukseen sopeutuneiden lajien elinolosuhteet ovat puolestaan parantuneet.

Vesistöjen säännöstelyn vuoksi monissa järvissä biologisen tuotannon kannalta tärkeä rantavyöhyke on menettänyt tuotantokykyään. Vaikutusten voimakkuus riippuu säännöstelyvälistä ja siitä kuinka paljon vedenpinta laskee talven aikana. Talviaikainen vedenkorkeuden lasku ja muut vedenkorkeuden luonnollista rytmiä muuttavat säännöstelytoimet haittaavat kalojen lisääntymistä. Säännöstely kuluttaa myös rantavyöhykettä ja vaikeuttaa rantakasvillisuuden muodostumista ja vähentää pohjaeläinten määrää. Säännöstelyllä on usein myös positiivisia vaikutuksia vesien ekologiseen tilaan, koska vesistön säännöstelyllä pystytään tasaamaan ääreviä vesitilanteita. Näin voidaan turvata vesieliöstölle paremmat elinolosuhteet kuivakausien aikana ja toisaalta vähentää voimakkaan tulvimisen aiheuttamia haittoja. Useimmiten järvien säännöstelyn sekä tekoaltaiden rakentamisen ja niiden säännöstelyn tavoitteena on ollut vesivoiman tuotanto ja tulvasuojelu. Nykyisin säännöstelyn kehittämishankkeissa ja käytännöissä huomioidaan enenevässä määrin myös muita tavoitteita, kuten vesien ekologista tilaa ja virkistyskäyttöä.

Taulukko 3.9. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimenpideohjelma-alueen tekojärvet ja Kotilammi, joka on rankennettu 1700-luvulla ja jota ei vesienhoidossa käsitellä keinotekoisena vesimuodostumana.

Kuva 3.9 Vesistöjen hydrologis-morfologinen tila sekä keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet