13.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Närpiönjoen vesistön joet kuuluvat joko keskisuuriin tai pieniin turvemaiden jokiin. Närpiönjoen alaosa on hyvin lähellä suurten turvemaiden jokien rajaa (valuma-alue 1000 km²). Alueen vesien ekologiseen tilaan ja veden laatu vaikuttavat alueella voimakkaimmin tehokkaasti kuivattujen sulfaattimaiden aiheuttamat happamuushaitat, maa- ja metsätalouden voimakas hajakuormitus sekä asutuksen ja turkistarhauksen aiheuttama pistekuormitus. Alueelle ominaisia kuormittajia ovat myös hyvin suuret kasvihuoneviljelmät. Varsinkin Närpiönjoen yläosaa on perattu, pengerretty sekä suoristettu ja padottu, mikä on heikentänyt sen ekologista tilaa. Säännöstely on muuttanut joen virtaamia. Myös muita jokia on perattu ja niiden rantoja muokattu. Vesi on melko tummaa ja ravinne- ja kiintoainepitoisuudet korkeita valuma-alueeltaan maatalousvaltaisilla joilla (taulukko 13.2.1). Happamuusongelmat ovat suurimmillaan Närpiönjoen alajuoksulla ja Molnåbäckenilla sekä toisaalta järvikuivioiden halki virtaavalla Kyläjoella. Lisäksi laaja-alaiset ojitukset ovat vaikuttaneet ekologiseen tilaan sekä jokien hydrologiaan, mikä on näkynyt muun muassa tulvariskien lisääntymisenä.

Taulukko 13.2.1 Närpiönjoen valuma-alueen jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012- 2017 (K = Keskisuuri, p = pieni, t = turvemaiden joki. pH vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo. HERTTA-rekisteri: 2020). * = voimakkaasti muutettu. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Närpiönjoki: Närpiönjoki virtaa tehokkaasti viljellyn maatalousmaiseman halki, minkä vuoksi siihen kohdistuu varsin voimakas kuormitus. Seudulla on runsaasti happamia sulfaattimaita ja jokea on varsinkin yläjuoksulta rakennettu tulvasuojelun ja teollisuuden vedenoton tarpeisiin. Joen alajuoksulla on padottu merenlahti, Västerfjärden ja yläjuoksulla Kivi- ja Levalammen tekojärvi. Vastaavasti joen yläosilta on aikanaan kuivattu kaksi isoa järveä, Tainusjärvi ja Jurvanjärvi. Suuret ympäristönmuutokset ja voimakas kuormitus näkyvät Närpiönjoen veden laadussa ja ekologisessa tilassa. Happamuushaittojen riski on huomattava. Happamuushaitat jäivät kuitenkin tällä hoitokaudella selvästi aikaisempaa vähäisemmiksi. Tämä näkyi Närpiönjoen alaosan ekologisen tilan parantumisena ja mm. kalaston ja pohjaeläimistön tila nousi kaksi luokkaa välttävästä hyvään. Esimerkiksi happamuudelle herkkä kivisimppu ilmestyi jokeen. Joessa tavataan myös taimenta harvakseltaan. Toisaalta rehevyyttä kuvaavien piilevien samoin kuin ravinteiden osalta tila heikkeni. Yläjuoksulla ravinnepitoisuudet ovat selvästi alajuoksua pienempiä, mutta myös yläjuoksun pitoisuudet kasvoivat. Veden laatuun varsinkin alivirtaamakausina vaikuttaa selvästi Kivi- ja Levalammesta tuleva melko vähäravinteinen, mutta hyvin tumma ja humusvaikutteinen vesi. Yläjuoksulla korostuu patojen, perkausten, säännöstelyn ja muiden vesistötöiden ekologista tilaa heikentävä vaikutus. 

Arvio: Närpiönjoen alaosa välttävä ekologinen tila (kuva 13.2.1).

Sivujoet: Närpiönjokeen laskee kolme erityyppistä sivujokea: Molnåbäcken, Lillån (Itäjoki) ja Kyläjoki. Molnåbäcken virtaa maatalousmaisemassa tehokkaasti kuivattujen alunamaiden läpi. Joen happamuusongelmat ovatkin hyvin ankaria. Joen ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeat. Valuma-alueella on myös laajoja kasvihuoneyksiköitä. Jokea on myös perattu ja suoristettu, eikä luontaisesta rantavyöhykkeestä ole paljoa jäljellä. Lillån eli Itäjoki laskee pääuomaan Ylimarkussa. Jokeen kohdistuu maa- ja metsätalouden sekä kasvihuoneviljelmien kuormitusta, toisaalta sen latvoilla on pohjavesialueita ja alunamaiden osuus valuma-alueesta on muita Närpiönjoen vesistöjä selvästi pienempi. Joki on osittain luonnontilaisen kaltainen, osin perattu ja osin kunnostettu. Ekologisen tilan laatutekijät ilmentävät kalaston osalta jopa erinomaista tilaa. Jokeen on saatu kotiutettua harjus ja lisääntyvä taimenkanta. Joessa on mahdollisesti myös rapua. Kuormituksen ja muiden paineiden vuoksi hyvä tila on kuitenkin uhattuna. Kyläjoki virtaa happamien sulfaattimaiden läpi ja joen vedenlaatua luonnehtivat korkeahkot ravinnepitoisuudet ja hyvin alhaiset pH-arvot.  Jokea on perattu, eikä luontaista rantavyöhykettä juuri ole. Tässäkään joessa tuskin on omaa kalakantaa. Kaikkien Närpiönjoen sivujokien vesi on varsin tummaa. 

Arvio: Ekologinen tila Lillån hyvä, Kyläjoki ja Molnåbäcken huono (kuva 13.2.1).

Jokien ekologisessa tilassa verrattuna toiseen hoitokauteen ei tapahtunut muutoksia. Happamuustilanne parani kuitenkin selvästi. Närpiönjoen kalaston ja pohjaeläimistön tila on parantunut, mutta muutokset eivät olleet riittävän suuria ekologisen luokan muutokseen, sillä ravinnepitoisuuksien ja rehevyyden kasvu kumosi osittain happamuustilanteen lieventymisen myönteisiä vaikutuksia. Joen kalataloudellisen arvon parantuminen on kuitenkin merkittävä asia. Myös Närpiönjoen yläosan ravinnepitoisuudet ovat nousseet. Lillånin ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet, mutta muutos on näennäinen ja lisääntyneestä näytemäärästä. Happamuushaittojen lieventymisestä huolimatta riski ei ole hävinnyt ja on edelleen selkeä uhka ekologisen tilan parantumiselle.

Kuva 13.2.1. Närpiönjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.