15.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, sekä niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 15.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen rannikkoalueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatieto-järjestelmästä, joka löytyy Vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito). Näiden paineiden lisäksi alueella on paikoin runsaasti kasvihuoneita, joiden vaikutuksista ei ole tarkempaa tietoa.  

Taulukko 15.3.1a. Merkittävien paineiden kohdistuminen rannikkoalueen vesimuodostumiin (järvet, joet, rannikko ja yhteensä) (kpl).

Hyvän tilan säilyttäminen on tavoitteena 8 vesimuodostumassa: Karperöfjärden, Keskis träsk, Mickelsörarna-Rödgrynnorna, Ritgrund-Norra gloppet, Valsörsgloppet, Utgrynnan-Molpehällonra, Himanka-Kokkola, Uusikaarlepyy ulko (taulukko 15.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen. Ekologisen tila-arvion mukaan 65 vesimuodostumaa on hyvää huonommassa tilassa ja niiden tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen.

Taulukko 15.3.1b. Tilatavoitteet rannikkoalueen pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu suunnittelualueella.

Rannikkoalueella seuraavat rannikkovesimuodostumat, joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tilassa (kuva 15.2.1): 

• Joet: Maalahdenjoki, Långån, Pannbäcken, Laihianjoen alaosa, Laihianjoen yläosa, Kimo å, Kasalanjoki, Harrström, Petalax å, Sulvanjoki, Karperöströmmen, Lappsunds å, Kaitajanoja, Vöyrinjoki, Munsala å, Socklotdiket.

• Järvet: Röukasträsk, Hinjärv, Storsjöträsket

• Rannikko: Monåfjärden-Kalotfjärden, Kyrönjoen edusta, Hankmo-Värlax, Skinnarfjärden-Köklotfjärden, Revöfjärden, Bastufjärden (Söderudden), Högskärsviken, Gerby-Västervik-Iskmo, Eteläinen kaupunginlahti-Varisselkä, Sundomin sisäsaaristo, Stenskärsfjärden, Bergöfjärden, Halsön sisäsaaristo, Korshamnsfjärden-Storfjärden, Sommarösund, Östra gloppet, Replotfjärden, Gloppet, Bergö-Halsö, Rahjan saaristo etelä, Lohtajanselkä, Lohtaja-Kälviä, Kälviä-Kokkola, Kokkolan edusta, Luodon saaristo, Pietarsaaren edusta, Hästbådafjärden, Andra sjön, Monäsviken, Tankar, Kallan, Harrströmin saaristo, Norrnäs, Österfjärden (Nämpnäs), Järvöfjärden, Närpesfjärden, Pjelaxfjärden, Kristiinankaupunki länsi, Kristiinankaupunki itä, Kristiinankaupunki etelä, Skaftungin edusta, Kilviken, Siipyynniemi, Korsnäs-Kaldonskär, Kaskinen-Kristiinankaupunki, Kaskinen-Siipyy

Lisäksi Mickelsörarna-Rödgrynnorna, Ritgrund-Norra gloppet, Valsörsgloppet, Utgrynnan-Molpehällorna, Himanka-Kokkola, Uusikaarlepyy ulko ja Karperöfjärden hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua. 

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Pohjanmaan rannikon ja pienten vesistöjen alueella seuraavaa: 

• Vesimuodostumien ravinnepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi. 

• Jokien happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut. 

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen, ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista jokien alueilla ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita.  

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Rannikkovesien rakenteellisia muutoksia tulee vähentää lisäämällä ja säilyttämällä rantavyöhykkeen monimuotoisuutta.

• Fladojen ja kluuvijärvien biologista monimuotoisuutta ja kalataloudellista arvoa tulee lisätä ja säilyttää.

Tilatavoitteet

Tarkasteltujen vesimuodostumien tilatavoitteet on asetettu pääosin veden kokonaisfosforiin, kokonaistyppeen, pH-arvoihin ja a-klorofyllipitoisuuteen perustuen. Hyvä tila on arvioitu saavutettavan, kun näiden muuttujien pitoisuudet ovat kulloisenkin vesistötyypin hyvän ja tyydyttävän luokkarajalla. Ravinteiden lisäksi on asetettu hydrologiaan ja morfologiaan sekä kemialliseen tilaan liittyviä tavoitteita sekä erityisiin alueisiin liittyviä alueellisia erityistavoitteita.

Vesimuodostumien ravinnepitoisuus tulee saada alemmaksi. Yli 50 % fosforikuormituksen vähennystarve on 5 rannikkovesimuodostumassa ja 7 jokivesimuodostumassa. Fosforikuormituksen vähennystarve on noin 30–50 % 8 rannikkovesimuodostumassa ja 3 jokivesimuodostumassa. Alle 30 % fosforikuormituksen vähennystarve on lähes 40 rannikkovesimuodostumassa. Vastaavasti voidaan arvioida klorofyllipitoisuuden vähennystarvetta. Klorofyllipitoisuuden vähennystarve on 4–50 % noin puolissa rannikkovesimuodostumista, yli 50 % klorofyllipitoisuuden vähennystarve on 13 rannikkovesimuodostumassa.  Pienten joen happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistöjen korkeita metallipitoisuuksia.

Vaelluskalojen (siika, meritaimen) sekä nahkiaisen mahdollisuuksia kutea rannikkoalueen pienissä joissa on parannettava.

Rannikon tilatavoitteet

Rannikkovesien haasteena on yleinen rehevöityminen ja alueittain ihmistoiminnan aiheuttamat morfologiset muutokset.

Ulkosaaristossa hyvä ekologinen tila ja siten tavoitetila on saavutettu Merenkurkussa ja Perämerellä Tankarin ja Kallanin vesimuodostumia lukuun ottamatta. Hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan ulkosaariston osalta toimenpiteitä sekä valuma-alueella, että kansainvälisellä tasolla. Näiden vesialueiden kuormituksen vähennystarve on 10–30 % jotta tavoitetila saavutettaisiin 2027. Selkämerellä tilanne on huonompi ja ulommat rannikkovedet ovat tyydyttävässä tilassa. Alueeseen vaikuttaa Selkämeren yleinen rehevöityminen ja syvänteestä liukeneva fosfori mutta myös sisävesiltä ja valuma-alueelta tuleva kuormitus. Selkämeren ulompien rannikkovesien kuormitusvähennystavoite on 10–30 % jotta tavoitetila saavutettaisiin 2027.

Sisäsaariston kaikki vesimuodostumat ovat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa sekä Selkämerellä, Merenkurkussa, että Perämerellä ja vesien arvioitu ravinteiden vähennystarve vaihtelee vesimuodostumittain ja ovat 30–50 tai yli 50 % riippuen kuormituksesta ja alueesta. Yleisesti voi sanoa, että taajamien ja jokisuistojen kuormitusvähennystavoitteet ovat korkeampia muihin alueisiin verrattuna. Sisäsaariston kuormitusvähennykset kohdistuvat pääosin valuma-alueelta tulevaan kuormitukseen, joten niihin tulee kohdistaa toimenpiteitä koko valuma-alueella.

Sisäsaaristoon vaikuttaa myös rantaviivan morfologiset muutokset kuten ruoppaukset ja pengerrykset. Rantaviivan monimuotoisuuden lisääminen, merenlahtien, fladojen ja kluuvijärvien kunnostukset ovat myös keskeisiä tavoitteita ekologisen tilan osalta ja parantavat alueen biologista monimuotoisuutta ja kalataloudellista arvoa.

Jokien tilatavoitteet

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä välttävä-huono. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suotuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia sekä nousuesteiden poistoa. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tarvitaan myös kalankulkua helpottavia toimia. Tavoitteet: pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforikuormituksen lasku 40–70 % sekä vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen.

Järvien tilatavoitteet

Karperöfjärdenin tilaan vaikuttaa selvimmin ravinnekuormitus. Karperöfjärden on kuitenkin tavoitetilassa sekä vedenlaadun että ekologisten laatutekijöiden perusteella. Järven alueella on toteutettu erilaisia ulkoisen ja sisäisen kuormitukseen vähentämiseen keskittyviä hankkeita. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku < 10 % sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto. 

Alueen muista järvistä on heikosti luokitteludataa mutta painetarkastelun perusteella niihin kohdistuu maa- ja metsätalouden kuormitusta sekä kuormitusta happamien sulfaattimaiden peruskuivatuksesta. Järvet myös kärsineet metsäojitusten aiheuttamasta kiintoaine- ja humuskuormituksesta, joka on mataloittanut järviä, liettänyt pohjia, ja tummentanut vettä. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen ja orgaanisen kuormituksen lasku. Näitä järviä ovat Hinjärv, Keskis träsk, Röukas träsk ja Storsjöträsket.