14.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 14.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito).

Taulukko 14.3.1a. Merkittävien paineiden kohdistuminen Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueen luokiteltuihin vesimuodostumiin (kpl).

Erinomaisen tilan säilyttäminen on tavoitteena yhdessä (Kangasjärvi) ja hyvän tilan säilyttäminen 13 vesimuodostumassa (7 järveä ja 6 jokea) (taulukko 14.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen.

Taulukko 14.3.1b. Tilatavoitteet Lapväärtin-Teuvanjoen suunnittelualueella pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu toimenpideohjelmassa.

Isojoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tilassa.

• Joet: Lapväärtinjoen alaosa, Kärjenjoki, Teuvanjoki, Riipinluoma, Härkmeriån ja Vikbäcken

• Järvet: Härkmerifjärden

Lisäksi alustavasti Karijoen ja Peninluoman hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua.

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentävät lähes kaikkien tarkasteltujen jokien ja järvien tilaa. Maaperän happamuus heikentää varsinkin rannikon läheisten pikkujokien tilaa (Kärjenjoen ja Härkmeriån) tilaa. Lisäksi perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset seikat vaikuttavat useiden vesimuodostumien tilaan. Jokien yläosilla turvetuotanto on paikallisesti merkittävä kuormittaja. 

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Isojoen-lapväärtinjoen ja Teuvanjoen suunnittelualueella seuraavaa:

• Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä koko valuma-alueella

• Haitallisten happamuustilanteiden vähentämistä Teuvanjoella, Lapväärtin-Isojoen alaosalla, Kärjenjoella ja Härkmerifjärdenin valuma-alueella.

• Kalojen vaellusmahdollisuuksien parantamista ja lisääntymismahdollisuuksien lisäämistä ja toteutettujen toimenpiteiden seurantaa erityisesti Lapväärtin-Isojoen alueella.

• Haitallisten alivirtaamatilanteiden vähentämistä erityisesti Teuvanjoella

• Jokihelmisimpukan elinolojen turvaamista Lapväärtin-Isojoella.

• Jokiekosysteemin toimivuutta ja monimuotoisuutta ml. rantavyöhyke tulee turvata ja parantaa etenkin keskisuurten ja pienten jokien tilan parantamisessa.

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueiden latvoilla ja alueilla, joilla on eroosioherkkiä maalajeja (Karijoki, Heikkilänjoki, Kärjenjoki ja Isojoki).

• Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa suunnittelualueen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Jokien tilatavoitteet

Muutamassa toimenpidealueen joessa hyvä tila on jo saavutettu. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Osassa jokia kuormitusta on vielä vähennettävä. Näissä joissa uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta ravinne- ja kiintoainepitoisuudet voivat olla kohonneita. Rakenteellinen tila saattaa myös edellyttää parantamista, esimerkiksi nousuesteiden poistoa. Tavoitteet: Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0–10 % sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Osa joista voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Osassa jokia tarvitaan toimenpiteitä jokijatkumon varmistamiseen. Näihin vesistöihin kuuluvat Heikkilänjoki, Isojoki, Metsäjoki, Pajuluoma ja Peninluoma.

Lapväärtin-Isojoki on harvoja Suomen meritaimenjokia, luontoarvojensa johdosta NATURA-ohjelmaan nimetty vesistö ja kalavesidirektiivin kärkikohteita, minkä vuoksi luonnontaloudellisia ja kalataloudellisia tavoitteita on korostetuttu. Tämän vuoksi Isojoelle ja Heikkilänjoelle olisi perusteltua asettaa erinomaisen tilan tavoite.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja osittain myös esimerkiksi taajamien jätevesien siinä määrin kuormittamia, että hyvää tilaa ei ole saavutettu tai se on selvästi uhattuna. Joissa voi olla myös rakenteellisia muutoksia, kuten perkauksia ja patoja. Ravinnepitoisuuksien lisäksi ongelmana veden laadulle ja ekologiselle tilalle on humus ja (orgaaninen) kiintoaine. Osassa jokia hyvä tila on saavutettavissa kuitenkin kohtuullisilla toimenpiteillä. Tavoitteet: Ravinne-, kiintoaine- ja humuspitoisuuksien vähentäminen 20–40 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Näihin vesistöihin kuuluvat Karijoki ja Vikbäcken.

Teuvanjoki ja Riipinluoma ovat voimakkaasti maatalouden ja osin myös pistekuormituksen voimakkaasti kuormittamia, mutta jokiuoma rantoineen ovat suhteellisen luonnontilaisia. Ekologinen tila on tyydyttävä-välttävä. Näissä joissa hyvän tilan saavuttaminen edellyttää selkeää ravinnekuormituksen vähentämistä. Vaikka joissa on myös rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi perkauksia ja patoja, liittyvät suurimmat haasteet nimenomaan ravinne- ja kiintoainekuormitukseen sekä vedenlaatuongelmia korostaviin alivirtaamakausien esiintymiseen. Tavoitteet: jokimuodostumissa rehevyyden suhteen hyvä tila voitaisiin saavuttaa 60–70 % vähennyksillä fosforipitoisuuteen. Etenkin Riipinluoman tila on huono ja se kuormittaa koko vesistöä. Samalla vähenisi myös kiintoainekuormitus, eikä veden laatu olisi enää esteenä hyvälle tilalle. Ekologista tilan kannalta uoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, samoin kuin nousuesteiden poisto. Vesistöt Teuvanjoki ja Riipinluoma.

Lapväärtinjoen alaosan tavoitteiden asettelu on haastavaa, sillä joen alaosalle kohdistuu hoito- ja käyttöpaineita myös luonto- ja tulvadirektiivin osalta. Ekologisen tilan keskeiset ongelmat ovat rakenteelliset muutokset, kuten pengerrykset ja perkaukset, tulva-aikoina korkeat ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä ajoittainen happamuusriski. Tavoitteet: Tulvasuojelun ja vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittaminen ja luontoarvojen huomioiminen vesien ekologista tilaa parantavalla tavalla, pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5, fosforipitoisuuksien vähentäminen 30 %, mikä tukee myös kiintoainekuormituksen vähentämistä, kalatien toimivuuden seuranta. Vesistöt: Lapväärtinjoen alaosa

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueella voimakas pohjavesivaikutteisuus lieventää happamuushaittoja, joten tilanne ei ole yhtä huono kun muualla Pohjanmaan rannikkoalueella. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suotuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen jokivesissä tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia sekä nousuesteiden poistoa. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: Pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5 ja fosforipitoisuuksien lasku 20–40 % sekä vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen. Näihin vesistöihin kuuluvat Kärjenjoki ja Härkmeriån.

Järvien tilatavoitteet

Toimenpidealueen humusjärvien hyvä tila edellyttää järvityypistä riippuen klorofyllipitoisuutta alle 20–25 µg/l ja fosforipitoisuutta alle 40–45 µg/l. Alueen järvet sijaitsevat syrjäseudulla, missä kuormitus on muuta Pohjanmaata vähäisempää. Tämän vuoksi järvet ovat suhteellisesti parhaimmassa ekologisessa tilassa ja osin jo tavoitteet saavuttaneetkin. Myös luokittelemattomien järvien voidaan painetarkastelun perusteella olettaa olevan hyvässä tilassa tai ainakin lähellä sitä. Suurimpana uhkana järville on orgaaninen kuormitus ja pitkäaikaismuutokset, jotka ovat saattaneet aiheuttaa hidasta nuhraantumista, umpeenkasvua, vesikasvillisuuden lisääntymistä sekä happiongelmien lisääntymistä. Ravinteet tai esimerkiksi leväkukinnot eivät välttämättä olekaan suurin ongelma. Härkemerifjärden on erikoistapaus, sillä se on salmen kautta yhteydessä mereen, minkä vuoksi sen tyypittely, luokittelu ja tavoitteiden asettelu on ongelmallista. Järvi on myös kokoonsa nähden hyvin matala, minkä vuoksi vesimassa on suurelta osin pohjan kanssa tekemisissä. Blomträsket, Haapajärvi, Härkmerifjärden ja Syndersjön kuuluvat NATURA-verkostoon, minkä vuoksi luonnonsuojelulliset arvot on kunnostustavoitteissa huomioitava. Tavoitteet: Peurajärvi, Haapajärvi, Blomträsket, Syndersjön, Stora ja Lilla Sandjärv orgaanisen kuormituksen vähentäminen, mikä samalla tukisi myös ravinnekuormituksen vähentämistä. Härkmerifjärden myös ravinnekuormituksen (30 %) sekä happamuusriskin vähentäminen. NATURA-verkostoon kuuluvissa järvissä hyvän tilan saavuttamisessa toimenpiteet on sovitettava yhteen luontodirektiivin vaatimuksien kanssa.

Vähähumuksisista järvistä Kangasjärvi on erinomaisessa tilassa. Kirkasvetiset järvet ovat kuitenkin kuormitukselle herkkiä ja laajemman valuma-alueen omaava Tönijärvi onkin luultavasti kärsinyt kuormituksesta. Tavoitteet: Kangasjärvellä tavoitteena on erinomaisen tilan ylläpitäminen. Tönijärveä ei ole voitu luokitella, mutta orgaanista kuormitusta on vähennettävä, sillä valuma-alueella on ojitusta ja metsätaloutta.