12.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 12.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Kyrönjoen suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin -sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito).

Taulukko 12.3.1a. Merkittävien paineiden kohdistuminen Kyrönjoen suunnittelualueella vesimuodostumiin (kpl).

Erinomaisen tilan säilyttäminen on tavoitteena yhdessä (Mustajärvi) ja hyvän tai hyvän saavutettavissa olevan tilan säilyttäminen 11 vesimuodostumassa (5 järveä ja 6 jokea) (taulukko12.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan tai hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen.

Taulukko 12.3.1b. Tilatavoitteet Kyrönjoen suunnittelualueen pintavesimuodostumissa vesimuodostumien lukumääränä. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Kyrönjoen suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa:

• Joet: Kyrönjoen alin ja alempi osa, Tuoresluoma, Nenättömänluoma, Pajuluoma, Liikaluoma, Madesluoma, Matoluoma, Nahkaluoma, Tuomiluoma, Tervajoki, Mustajoki, Kihniänjoen yläosa, Jalasjoki, Lehmäjoki, Orismalanjoki, Hirvijoki, Kauhajoki, Kainastonjoki ja Kurjenjoki.

• Järvet: Hirvijärvi, Hirvijärvi (ump), Ikkeläjärvi, Korhosjärvi, Kurjenjärvi, Kotilammi ja Jalasjärvi.

• Tekojärvet ja voimakkaasti muutetut vesistöt: Kyrönjoen keski- ja yläosa, Seinäjoki, Kihniänjoki, Kyrkösjärven tekojärvi, Pitkämön tekojärvi.

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentää lähes kaikkien tarkasteltujen jokialueiden ja järvien tilaa. Maaperän happamuus heikentää varsinkin Kyrönjoen pääuoman, siihen laskevien pienten sivujokien sekä jokisuiston tilaa. Lisäksi säännöstely, perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset seikat vaikuttavat useiden tarkasteltujen vesialueiden tilaan. Jokien yläosilla turvetuotanto on merkittävä kuormittaja.

Myös Ikkelänjoen, Hyypänjoen, Päntäneenjoen, Ilvesjoen ja Koskutjoen hyvän tilan arvioidaan olevan uhattuna.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Kyrönjoen vesistöalueella seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi.

• Vesistön happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, jossa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut.

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista Kyrönjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Latvaosien taimenkantojen ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla.

• Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät laajalti ympäristönlaatunormin riskiarvion perusteella. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Jokien tilatavoitteet

Muutamassa Kyrönjoen vesistöalueen joessa hyvä tila on jo saavutettu, vaikka se saattaakin olla uhattuna. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Näissä joissa uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta ravinne- ja kiintoainepitoisuudet voivat olla kohonneita. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0–70 % sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Näihin vesistöihin kuuluvat Seinäjoen yläosa, Ilvesjoki, Koskutjoki, Päntäneenjoki, Ikkelänjoki ja Hyypänjoki.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on metsätalouden ja turvetuotannon kuormittamia siinä määrin, että hyvää tilaa ei ole saavutettu. Joissa voi olla myös rakenteellisia muutoksia. Ravinnepitoisuuksia suurempi ongelma veden laadulle ja ekologiselle tilalle on humus ja (orgaaninen) kiintoaine. Tavoitteet: kiintoaine- ja humuskuormituksen vähentäminen, mikä samalla tukee myös ravinnepitoisuuksien vähentämistavoitetta (10–20 %). Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä. Tämä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Näihin vesistöihin kuuluvat Kihniänjoen yläosa, Kurjenjoki ja Liikaluoma.

Ala- ja keskijuoksun erikokoiset joet ovat tyypillisesti voimakkaasti maatalouden ja monesti myös pistekuormituksen kuormittamia. Ekologinen tila näissä on tyypillisesti tyydyttävä-välttävä. Näissä joissa hyvän tilan saavuttaminen edellyttää selkeää ravinnekuormituksen vähentämistä. Näissä joissa on myös rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi perkauksia ja patoja, jotka heikentävät ekologista tilaa. Toisaalta kuormitettu jokikin voi olla lähellä hyvää tilaa, mikäli se on uomaltaan ja rannoiltaan luonnonmukainen. Tavoitteet: Useimmissa ala- ja keskijuoksun jokimuodostumissa rehevyyden suhteen hyvä tila voitaisiin saavuttaa 50–90 % vähennyksillä fosforipitoisuuteen. Samalla vähenisi myös kiintoainekuormitus, eikä veden laatu olisi enää esteenä hyvälle tilalle. Typpipitoisuuksien vähentäminen on haastavampaa, sillä pitoisuudet ovat monin paikoin olleet pikemminkin kasvussa. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Osassa muodostumia ekologisen tilan parantaminen edellyttää kunnostuksia, kuten kalateitä. Monesta tämän ryhmän joesta on melko vähän tietoa käytettävissä, minkä vuoksi myös lisäselvitykset olisivat tarpeen. Näihin vesistöihin lukeutuvat Kyrönjoen alempi osa, Jalasjoki, Matoluoma, Hirvijoki, Madesluoma, Mustajoki, Kauhajoki, Kainastonjoki, Nenättömänluoma, Tuoresluoma, Nahkaluoma, Pajuluoma ja Tuomiluoma.

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä välttävä-huono. Happamuuden suhteen kehitys on ollut viime vuosina suotuisa, mikä on näkynyt ekologisen tilan parantumisena. Mutta kyse voi olla suotuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä ja toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia. Typpipitoisuudet alunamaa-alueen joilla ovat erittäin korkeita, mikä tekee kuormituksen vähentämisestä haastavaa. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 20–50 % sekä jokikunnostukset tarpeen mukaan. Näihin vesistöihin kuuluvat Kyrönjoen alin osa, Lehmäjoki, Orismalanjoki ja Tervajoki.

Järvien tilatavoitteet

Valuma-alueen latvoilla sijaitsevat Mustajärvi, Pääjärvi ja Seinäjärvi ovat tavoitetilassa. Järvien valuma-alue on varsin pieni ja osin varsin luonnontilainen. Suurin ongelma varsinkin Seinäjärven kohdalla on orgaaninen kuormitus ja pitkäaikaismuutokset, jotka ovat aiheuttaneet hidasta nuhraantumista, umpeenkasvua, vesikasvillisuuden lisääntymistä sekä happiongelmien lisääntymistä. Seinäjärven fosfori- ja typpipitoisuudet ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa. Järvien ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Tavoitteet: Tilaa heikentävien toimien välttäminen rannoilla ja valuma-alueella.

Osa alueen järvistä on siinä määrin rehevöityneitä tai kiintoaine- ja humuskuormituksen muuttamia, että ne eivät saavuta hyvää tilaa. Näihin kohdistuu voimakkuudeltaan vaihtelevaa maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta, ja monet ovat kärsineet aiemmin soiden ojitusten ja turvetuotannon kiintoaine- ja humuskuormituksesta. Jo luonnostaan matalien järvien mataloituminen on kärjistänyt happitilannetta entisestään. Muutama järvi on umpeen kasvamassa usein sekä luontaisista tai historiallisista syistä (järvenlaskut), ja ravinne- ja kiintoainekuormitus on nopeuttanut kehitystä selvästi. Matalilla umpeen kasvavilla järvillä voi olla toisaalta linnustollista arvoa tai virkistyskäyttöarvoa (metsästys), joka on syytä huomioida. Kuormitettujen läpivirtaustyyppisten järvien ongelmana on hyvin voimakas ravinne- ja kiintoainekuormitus, joka mataloittaa vesiä, aiheuttaa kalastonmuutoksia ja lisää umpeenkasvun riskiä, mutta ei välttämättä näy esimerkiksi leväkukintoina. Näiden tilan parantaminen vaati huomattavaa ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä valuma-alueella. Myös lähivaluma-alue rantoineen on hyvin tärkeä. Tavoitteet: Latvajärvissä (Korhosjärvi, Virtojen Hirvijärvi, Kotilammi, Ikkeläjärvi, Iso Madesjärvi) orgaanisen kuormituksen vähentäminen, mikä samalla tukisi myös ravinnekuormituksen vähentämistä. Umpeenkasvusta kärsivillä järvillä (Jalasjärvi, Kurjenjärvi, Kauhajärvi, Jalasjärven Hirvijärvi) ravinne- ja kiintoainekuorituksen vähentäminen 60–70 % sekä monitavoitteiset kunnostukset (Kurjenjärvessä ja Jalasjärven Hirvijärvessä toteutettu).

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet

Keinotekoisissa tai voimakkaasti muutetuissa jokivesistöissä (Kihniänjoki, Seinäjoki sekä Kyrönjoen keski- ja yläosa) vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen on tärkeää näissäkin joissa, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Näissä joissa hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista esimerkiksi tulvasuojelun asettamien tavoitteiden kanssa. Tavoitteet: Vesienhoidon tavoitteiden yhdistäminen voimatalouden ja tulvasuojelun tavoitteisiin. Säännöstelyn vaikutusten lieventäminen, vähävetisten uomien vesimäärien lisääminen, taantuneiden arvokalakantojen hoito, vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen, jokiuoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja tavoitteisiin ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen 20–60 %.

Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön tekojärvien ongelmat liittyvät niiden käyttöön ja toisaalta syntyhistoriaan. Tilaa heikentävänä tekijöinä on suuri talviaikainen pinnanlasku, joka kuluttaa rantoja ja heikentää välillisesti happitilannetta. Kalajärvi ja Liikapuro ovat hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Molemmat tekojärvet, varsinkin Liikapuro ovat kuitenkin hyvin tummavetisiä, minkä vuoksi orgaanista kuormitusta tulee vähentää. Kyrkösjärvessä ja varsinkin Pitkämössä ravinnepitoisuudet ovat selvästi korkeammat, minkä vuoksi kuormitusta tulee vähentää Tekojärville ovat syntyhistoriansa vuoksi tyypillisiä kohonneet kalojen elohopeapitoisuudet. Kaikissa tekojärvissä pitoisuudet ylittävät ympäristölaatunormit tai on riski niiden ylittymiseen joko mittausten tai asiantuntija-arvion perusteella. Tavoitteet: Säännöstelykäytäntöjen, voimatalouden ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden ympäristötavoitteet, virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiden sekä kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen ja tarkkailu. Ravinnepitoisuuksien vähentäminen Kyrkösjärvi ja Pitkämö 20–60 %.

Pilvilampi on hyvässä ekologisessa saavutettavissa olevassa tilassa. Tavoitteet: Raakaveden laadun ja vedenoton tavoitteiden yhdistäminen vesienhoidon tavoitteisiin.