14.1 Johdanto

Monien mahdollisuuksien ja haasteiden alue

Tässä toimenpideohjelmassa tarkastellaan Isojoki-Lapväärtinjoen (37.), Teuvanjoen (38.), Härkmeriån (83.034) ja Vikbäckenin (83.035) valuma-alueet. Valuma-alueet kuuluvat pääasiassa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen alueeseen ja Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue). Lapväärtin-Isojoen valuma-alueen pinta-ala on 1098 km² ja pituutta joella on noin 75 km. Teuvanjoen valuma-alueen pinta-ala on 542 km² ja joen pituus noin 46 km. Luonnollisena osuutena tarkastelualueeseen on myös liitetty Härmeriån ja Vikbäcken, jotka laskevat Lapväärtin-Isojoen suistoon. Nämä pienten jokien valuma-alueet ovat pinta-alaltaan yhteensä 210 km². Vesienhoidon suunnittelua varten on alueelta rajattu pintavesimuodostumiksi 12 jokimuodostumaa ja 9 järvimuodostumaa. Vesien luokittelua ja ominaisuuspiirteiden arviointia varten pintavesimuodostumat on edelleen tyypitelty mm. järven pinta-alan/ joen valuma-alueen pinta-alan sekä valuma-alueen ominaisuuksien perusteella.

Miten alueen joet voivat?

Alueen vesien veden laatu vaihtelee suuresti eri puolella valuma- aluetta riippuen siitä, mitkä tekijät voimakkaammin vaikuttavat vesistön tilaan. Ihmistoiminnan aiheuttamat vesien ekologista tilaa heikentävät toimenpiteet vaikuttavat eriasteisesti suureen osaan alueen joista. Ravinne-, sameus ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita valuma-alueeltaan maatalousvaltaisilla ja eroosioherkillä joilla, kuten Teuvanjoella. Happamuusongelmat ovat suurimmillaan rannikon läheisillä joilla, kuten esimerkiksi Härkmerenjoella (Härkmeriån). Alunamaiden osuus kuitenkin esimerkiksi Lapväärtinjoen valuma-alueesta on melko pieni, minkä vuoksi vakavat happamuushaitat ovat alueen joilla melko harvinaisia. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Tummimpia ja samalla sameimpia ovat Teuvanjoki ja Karijoki. Isojoen vesi on kuivina aikoina varsin kirkasta, mutta samenee nopeasti sateiden jälkeen. Suunnittelualueella on varsin arvokasta ja hyvin säilynyttä virtavesiluontoa varsinkin Isojoen latvoilla. Osassa pohjavesivaikutteisia latvavesiä vedenlaatu on ainakin ajoittain jopa lähes luonnontilaista. Lapväärtin-Isojoki kuuluu kokonaisuudessaan NATURA: an ja lienee Etelä-Pohjanmaan luonnontaloudellisesti arvokkain vesistö.

Isojoen ja Teuvanjoen alueen jokien tilaa heikentää selvimmin voimakas hajakuormitus. Vesistörakentamista (vaellusesteet, säännöstely, pengerrykset, padot ja patoaltaat) alueen joilla on ollut selvästi vähemmän kuin Pohjanmaalla yleensä, minkä vuoksi myös niiden ekologiset vaikutukset ovat vähäisempiä. Lapväärtinjoen alaosaa on kuitenkin perattu ja pengerretty, on vielä muutamissa joissa nousuesteitä ja latvapuroja sekä pikkujokia on paikoin perattu ja suoristettu. Lisäksi laaja-alaiset ojitukset ovat vaikuttaneet ekologiseen tilaan sekä jokien hydrologiaan, mikä on näkynyt muun muassa tulvariskien lisääntymisenä. Alue on osin eroosioherkkää, mikä on laajojen metsäojitusten yhteydessä aiheuttanut vakavia haittoja vesistöille. Harkitsemattomat ojitukset ovat aiheuttaneet esimerkiksi kalakuolemia. Alunamailta tuleva happamuuskuormitus heikentää tulva-aikoina veden laatua jokien alajuoksulla, mutta sen merkitys on selvästi vähäisempi kuin monessa muussa Pohjanmaan rannikon joessa. Kärjenjoen ja Teuvanjoen latvoilla on myös jonkun verran turvetuotantoa. Monet alueen joista ovat uomiltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kuin kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Miten hyvä tila voidaan saavuttaa?

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueella ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien alentamista sekä haitallisten happamuustilanteiden vähentämistä Teuvanjoella, Lapväärtin-Isojoen alaosalla, Kärjenjoella ja Härkmerifjärdenin valuma-alueella. Kalojen vaellusmahdollisuuksia parantamista ja lisääntymismahdollisuuksia on parannettava ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia seurattava erityisesti Lapväärtin-Isojoen alueella. Jokihelmisimpukan elinolot on turvattava Lapväärtin-Isojoella. Haitallisia alivirtaamatilanteita tulee vähentää erityisesti Teuvanjoella. Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueiden latvoilla ja alueilla joilla on eroosioherkkiä maalajeja. Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa suunnittelualueen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Miten toimenpiteet vaikuttavat?

Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueelle on saavutettu tai ylläpidetty hyvä ekologinen tila Isojoella, Heikkilänjoella, Pajuluomalla, Karijoella, Metsäjoella, Haapajärvellä, Blomträsketillä ja Synderssjönillä. Kangasjärven tila on arvioitu erinomaiseksi. Ehdotetuilla toimenpiteillä hoitokaudelle 2022–2027 saadaan Isojoen-Teuvanjoen suunnittelualueen vesistöjen ekologista tilaa parannettua.

Ravinnekuormituksen ja happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta johtuvien happamuusongelmien vuoksi Lapväärtinjoen alaosalle, Kärjenjoelle, Teuvanjoelle, Härkmeriånille ja Härkmerifjärdenille tarvitaan jatkoaikaa vuoteen 2027 asti, että hyvä ekologinen tila voidaan saavuttaa. Vikbäckenille tarvitaan, ravinnekuormituksen takia, jatkoaikaa vuoteen 2027 asti. Jatkoaikaa vuoden 2027 jälkeen tarvitaan Riipinluomalle luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi. Merkittävimpinä ongelmina Riipinluomalla on ravinne- ja orgaanisten aineiden kuormitus sekä hajakuormituksen että pistekuormituksen takia. Hydrologiset muutokset antavat lisähaasteita hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen Lapväärtinjoen alaosalla, Kärjenjoella, Härkmeriånilla ja Vikbäckenillä.