2.1 Alueen yleiskuvaus

Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueelle ovat luonteenomaisia jokivaltaiset vesistöt, valuma-alueiden latvoilla sijaitsevat järvet ja pitkä olosuhteiltaan vaihteleva rannikko. Alueelle ovat tyypillistä pienet korkeusvaihtelut. Yli 200 metrin korkeudessa olevia laajempia alueita on vain Ähtärin ja Pihlajaveden reitin latvoilla. Etelä-Pohjanmaan ELY:n ja tässä toimenpideohjelmassa käsiteltävien Ähtärin ja Pihlajanveden reitin KES ja PIR ELY:n alueella on yhteensä 344 vesimuodostumaa (166 joki-, 126 järvi- ja 52 rannikkovesimuodostumaa). Valuma-alueiltaan suurimpia ovat Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöt. Jokilaaksojen alaosat ovat tyypillisesti maatalousvaltaisia, kun taas latvoilla on metsää ja suota. Jokivesistöt ovat pääasiassa vähäjärvisiä, minkä vuoksi virtaaman vaihtelut ovat suuria.  Järviä alueella on melko vähän muuhun Suomeen verrattuna. Järvet ovat tyypillisesti valuma-alueiden latvoilla ja alueen itä- ja kaakkoisosassa. Suurin osa järvistä on pieniä tai keskisuuria ja matalia humusjärviä. Eniten järviä on Ähtävänjoen sekä Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueella. Alueen suurimmat järvet ovat Lappajärvi, Lestijärvi ja Ähtärinjärvi. Lisäksi on rakennettu tekojärviä. Rannikko on pitkä ja ulottuu Selkämereltä Merenkurkun kautta Perämerelle. Selkämerellä saaria on melko vähän, Perämeren rannikolla vähän enemmän ja suurin saaristo sijaitsee Merenkurkussa. Maankohoaminen on alueella voimakasta. Veden suolapitoisuus on Selkämeren pohjoisessa noin 5–5,5 ‰, kun se on Perämerellä vain 2–4 ‰. Suurin muutos tapahtuu lyhyellä matkalla Merenkurkussa. Merilajien osuus vähenee pohjoista kohti ja esimerkiksi rakkohaurun esiintyminen rajoittuu Selkämerelle ja Merenkurkun eteläosiin. Myös ilmasto kylmenee pohjoiseen siirryttäessä ja mm. jäätalvi on Perämerellä selvästi pitempi kuin Selkämerellä.

Vesienhoidon suunnittelu koskee kaikkia pintavesiä niiden koosta, ominaisuuksista tai sijainnista riippumatta. Koska alueella on suuri määrä vesiä, kaikkia niitä ei ole mahdollista tarkastella yksilöidysti. Yksilöidysti tarkastellaan kaikkia valuma-alueeltaan yli 100 km² laajuisia jokia ja yli 1 km² kokoisia järviä. Ne ovat vesienhoidon suunnittelua varten jaettu vesimuodostumiksi, joita ovat joet, järvet tai niiden osat sekä rannikkovesien osat. Alueella on runsaasti vesimuodostumien kokoluokkaa pienempiä pikkujärviä, lampia ja puroja. Osa näistä on varsin luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja niihin sisältyy huomattavia luontoarvoja. Osa taas on hyvinkin heikossa tilassa ja luontoarvojaan pitkälti menettäneitä. Tämä koskee etenkin purovesistöjä, joista huomattava osa on perattu ja suoristettu kuivatuksen tarpeisiin. Näitä vesistöjä koskevat samat tilatavoitteet huolimatta siitä, että niitä ei ole nimetty vesimuodostumiksi. Osa pikkujärvistä ja puroista on otettu tarkasteluun, jos ne on arvioitu vesienhoidon tai muiden suojelu- ja käyttötarpeiden kannalta erityisen merkittäviksi. Rannikolle ja saaristolle tyypillisiä ovat loivat rannat, joissa on puroja, fladoja ja kluuveja eri kehitysvaiheissa. Nämä pienvedet muodostavat hyvin tärkeän osan saaristoluonnon biologisesta monimuotoisuudesta ja niillä on suuri merkitys koko seudulle kalojen kutupaikkana ja esimerkiksi lintujen pesintä – ja ravinnonetsintäalueina. Kolmannella suunnittelukierroksella tarkasteluun on otettu yksi uusi vesimuodostuma, Lappsunds å.