16.1 Johdanto

Kokemäenjoen vesistön latvavedet

Tämä päivitetty Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesistöalueen toimenpideohjelma ulottuu vuoteen 2027 asti. Päivityksen yhteydessä on tehty väliarvio vesien tilasta ja vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Alkuperäinen tavoite, vähintään hyvä vesien tila, piti saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Joidenkin vesien kohdalla on ollut mahdotonta saavuttaa vaadittavia tavoitteita esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin niiden tavoittamiseen voidaan antaa lisäaikaa vuoteen 2027 asti. Vesienhoidon ympäristötavoitteen saavuttamisen määräaikaa voidaan tietyin ehdoin pidentää vuodesta 2027. Pidentämistarve voidaan todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-ehdotusten tarkastelun jälkeen ja sille tulee antaa selkeät perustelut. Tämä toimenpideohjelma sisältää yhteisen näkemyksen vesistöalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesien tilan parantamiseksi ja säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitellään luvussa 16.4.

Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue ulottuu pääosin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja osittain Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelle ja kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue).

Keskeiset yhteistyötahot ovat osallistuneet toimenpideohjelman laatimiseen. Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesienhoidon toimenpiteitä ja toimenpideohjelman laatimista on käsitelty vesienhoidon yhteistyöryhmässä suunnitteluprosessin aikana.

Keskeiset vesienhoitoa koskevat kysymykset ovat olleet esillä kuulutuksen ajan 2.11.2020-14.5.2021. Ähtärin ja Pihlajaveden reittien osalta ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa vesien tilaan. Kansalaisten kuulemisen kautta tullut palaute ja lausunnot on otettu huomioon toimenpideohjelmaa laadittaessa.

Ähtärin ja Pihlajaveden reitit

Ähtärin ja Pihlajaveden reittien yhteinen pinta-ala on 1850 km², josta Etelä-Pohjanmaan alueella sijaitsevan Ähtärinreitin osuus on 1150 km². Keski-Suomen alueella pääosin sijaitsevan Pihlajaveden reitin osuus on 450 km² ja Pirkanmaalla sijaitsevan Uurasjärven valuma-alue on 250 km². Ähtärinreitin valuma-alueen yleisin maankäyttömuoto on metsätalous, mutta myös soita on runsaasti ja turvetuotannon osuus on noin 2 %. Alue on suhteellisen harvaan asuttu ja peltojen osuus on noin 6 %. Pihlajaveden reitille on leimaa antavaa vesistöjen luonnostaan korkea humuspitoisuus. Pihlajavesi ja sen yläpuoliset pienvedet sekä Pihlajaveden reitti ja Sappiojärven rantojensuojelualue kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon.

Ähtärinreitin järvien keskeisimpiä haasteita ovat hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen, metsäojitusten ja turvetuotannon aiheuttama kiintoainekuormitus ja vedenpinnan säännöstely. Näillä voi olla vesistön rehevöitymisen lisäksi haitallisia vaikutuksia myös reitin jokirapukantoihin. Vuonna 2019 valmistuneessa alustavassa vesimuodostumien ekologisen tilan luokituksessa muun muassa Niemisvesi-Pemun, Hankaveden, Ouluveden, Peränteen sekä Pihlajaveden, Uurasjärven ja Liesjärven tila on arvioitu hyväksi. Tavoitteena on näiden vesistöjen hyvän tilan säilyttäminen. Hyvää huonommaksi arvioitiin muun muassa Ähtärinjärvi, Välivesi, Inhanjoki, Kolunjoki, Mämmikoski-Kirkkokanava, Maso-Ryönänkoski ja Martinjärvi. Näiden tilan parantaminen edellyttää toimenpiteitä rehevyyden ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Myös kalojen ja muun eliöstön vaelluksia estävät padot ja muut rakenteet tulee poistaa tai muuttaa kalan kulun mahdollistamiseksi, jotta hyvä tila voidaan saavuttaa. Alueella ei ole voimakkaasti muutettuja vesistöjä.

Jotta Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesistöjen hyvä tila voidaan saavuttaa ja turvata, tulee ravinne- ja kiintoainekuormitusta pienentää. Alueen toimenpideohjelmassa esitetyt vesienhoidon toimenpiteet tähtäävät ravinnekuormituksen vähentämiseen noin 10 %:lla sekä vähentämään kiintoainekuormitusta ja parantamaan kalojen vaellusmahdollisuuksia.

Miten Ähtärin ja Pihlajaveden reitit voivat?

Ähtärin ja Pihlajaveden reiteillä on paljon hyvässä ekologisessa tilassa olevia vesimuodostumia. Noin yksi neljäsosa vesimuodostumista on kuitenkin tyydyttävässä ekologisessa tilassa, kuten esimerkiksi Ähtärinjärvi. Kolme hyvässä tilassa olevista vesimuodostumista on riskissä heikentyä tyydyttävään ekologiseen tilaan: Koskelankosken alue, Liesjärvi ja Suojärvi. Myös yksi erinomaisessa tilassa oleva järvi on riskissä heikentyä hyvään tilaan: Valkeajärvi. Kuormitusta vesistöihin tulee maataloudesta, metsätaloudesta, turvetuotannosta, sekä muutamassa järvessä haja- ja loma-asutuksen jätevesistä. Vesistöjen tilaa heikentävät lisäksi erilaiset hydrologis-morfologiset muuttujat, kuten vesistöjen säännöstely ja erilaiset kalojen nousuesteet.

Miten hyvä tila voidaan saavuttaa?

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Ähtärin- ja Pihlajaveden reiteillä vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuden alentamista tulee saada selkeästi alemmaksi. Ähtärin alapuolisten vesien kalakantojen liikkuminen tulee olla mahdollista ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava. Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista. Ähtärinjärven, Pihlajaveden, Uurasjärven, Niemisvesi-Pemun ja Peränteen kalastoa tulee hoitaa ekologisesti ja kalataloudellisesti kestävästi.

Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla ja vesien väriarvojen kasvu tulee pysäyttää. Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät laajalti ympäristönlaatunormin riskiarvion perusteella. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava. Pihlajaveden reitin Natura 2000 -alueen erikoisvaatimukset tulee huomioida.

Miten toimenpiteet vaikuttavat? 

Pihlajaveden reitillä sijaitsevien Valkeajärven ekologinen tila on pysynyt erinomaisena ja Hautojärven ekologinen tila on kohonnut hyvästä erinomaiseksi. Kolmekymmentä vesimuodostumaa on pysynyt hyvässä ekologisessa tilassa. kaksi vesimuodostumaa, joita ei ollut luokiteltu toisella vesienhoitokaudella on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaa. Ouluveden ekologinen tila oli toisella vesienhoitokaudella erinomainen. Kolmannella vesienhoitokaudella sen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi, johtuen kattavammasta aineistosta ja siten luokittelu on luotettavampi kuin aikaisemmin. Toiselle hoitokaudelle asetettua tavoitetta vesien hyvästä tilasta ei saavutettu yhdelläkään vesimuodostumalla, jolle tavoite oli asetettu. Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesimuodostumien ekologista tilaa saadaan parannettua ehdotetuilla toimenpiteillä vesienhoitokaudelle 2022–2027. Jatkoaikaa, että hyvä ekologinen tila voidaan saavuttaa, tarvitaan vuoden 2027 loppuun Inhanjoella teknisen kohtuuttomuuden vuoksi, Kolunjoella luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi, Liesjoella luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi, Maso-Ryönänkoskessa teknisen kohtuuttomuuden ja luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi, sekä Hirvijoella ja Martinjärvellä luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi.