15.1 Johdanto

Pohjanmaan rannikko – ainutlaatuinen alue

Suunnittelualue koostuu rannikkovesistä sekä rannikkoalueen pienistä joista ja järvistä, jotka eivät kuulu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesienhoidon toimenpideohjelman alueen päävesistöjen suunnittelualueisiin. Sen lisäksi tarkastellaan rantojen valuma-alueita ja saaristoalueita, joilla ei ole omaa merkittävää valumauomaa merelle. Näille alueille tunnusomaista ovat maankohoaminen sekä pienet vesistöt kuten laguunit ja kluuvijärvet erityisesti saaristossa. Vesienhoidon suunnittelua varten on alueelta rajattu pintavesimuodostumiksi 52 rannikkovesimuodostumaa, 16 jokimuodostumaa ja 5 järvimuodostumaa. Fladoja ja kluuvijärviä ei käsitellä erikseen vesialueiden pienen koon ja suuren määrän takia. Fladoista ja kluuvijärvistä ei myöskään ole riittävästi tietoa ekologisen tilan arviointia varten.

Miten Pohjanmaan rannikkoalue voi?

Rannikon ja siihen laskevien pienten vesistöjen keskeinen ongelma on rehevöityminen ja happamuus. Rehevyys näkyy erityisesti sisäsaaristossa kaupunkien ja jokien vaikutusalueella. Jokivesien tuomat metallit jäävät jokisuistojen pohjasedimentteihin aiheuttaen haittoja muun muassa alueen pohjaeläimistölle.

Vesirakentaminen ja satamien, väylien ja veneilyreittien ruoppaukset ovat muuttaneet vesialueen luonnetta paikoittain. Rakenteelliset muutokset ja hajakuormitus uhkaavat myös alueen kalataloudellisesti merkittäviä fladoja ja kluuvijärviä.

Alueen pienet joet virtaavat maatalousvaltaisten alueiden halki, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Niiden suurin ongelma on kuitenkin happamuus. Suurin osa alueen pelloista sijaitsee tehokkaasti kuivatuilla happamilla sulfaattimailla. Alueella on myös turkistarhoja. Melko suurta osaa suunnittelualueen joista on perattu ja suoristettu muun muassa maankuivatuksen tarpeisiin.

Miten hyvä tila voidaan saavuttaa?

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Pohjanmaan rannikon ja pienten vesistöjen alueella vesimuodostumien, ravinne- ja joilla myös kiintoainepitoisuuksien alentamista sekä jokien happamuuspiikkien lieventämistä ja samalla vesistön korkeiden metallipitoisuuksien pienentämistä niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut. Vaelluskalojen (siian, meritaimenen) ja nahkiaisen liikkuminen tulee olla mahdollista jokien alueilla ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista. Rannikkovesien rakenteelliset muutokset tulee vähentää lisäämällä ja säilyttämällä rantavyöhykkeen monimuotoisuutta. Fladojen ja kluuvijärvien biologista monimuotoisuutta ja kalataloudellista arvoa tulee lisätä ja säilyä.

Miten toimenpiteet vaikuttavat?

Alueella on saavutettu tai ylläpidetty hyvä tila Karperöfjärdenillä, Keskis träskillä, sekä rannikkovesimuodostumilla Mickelsörarna-Rödgrynnorna, Ritgrund-Norra gloppet, Valsörsgloppet, Utgrynnan-Molpehällorna, Himanka-Kokkola ja Uusikaarlepyy ulko. Muiden vesimuodostumien osalta tilatavoitetta ei saavutettu vuoteen 2020 mennessä. Ehdotetuilla toimenpiteillä hoitokaudelle 2022–2027 saadaan vesimuodostumien tilaa parannettua. Arvioidaan että hyvä tila saavutetaan vuoteen viimeistään 2027 loppuun mennessä 46 rannikkovesimuodostumassa, kahdessa järvimuodostumassa ja 4 jokivesimuodostumassa.  Ravinnekuormituksen ja happamuusongelmista johtuen 11 jokimuodostumalle tarvitaan jatkoaikaa vuoden 2027 jälkeen.