-
- 2.1 Alueen yleiskuvaus
-
2.2 Joet, järvet ja rannikkovedet
- 2.2.1 Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen vesistöalueiden vesimuodostumat
- 2.2.2 Perhonjoen ja Kälviänjoen vesistöalueiden vesimuodostumat
- 2.2.3 Vattenförekomster i vattendragsområdet för åar och älvar som mynnar ut i Larsmo-Öjasjön
- 2.2.4 Lapuanjoen vesistöalueen vesimuodostumat
- 2.2.5 Kyrönjoen vesistöalueen vesimuodostumat
- 2.2.6 Närpiönjoen vesistöalueen vesimuodostumat
- 2.2.7 Isojoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen vesistöalueiden vesimuodostumat
- 2.2.8 Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesimuodostumat
- 2.2.9 Ähtärin- ja Pihlajaveden reittien vesistöalueen vesimuodostumat
- 2.3 Pohjavesialueet
-
- 3.1 Yhteenveto heikentävästä toiminnasta
- 3.2 Tilaa heikentävien tekijöiden arviointi
- 3.3 Ilmastonmuutoksen ja hydrologisten ääriolosuhteiden vaikutus
- 3.4 Sisäinen kuormitus
- 3.5 Vesiin kohdistuva kuormitus
- 3.6. Maaperästä tuleva happamuus
- 3.7 Vesiympäristölle haitalliset aineet ja metallit
- 3.8 Vedenotto pinta- ja pohjavesistä
- 3.9 Hydrologiset ja morfologiset muutokset
17.2.3 Maa-ainesten ottaminen
Maa-ainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa (Maa-aineslaki 555/1981 ja valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005). Maa-ainesten otosta ja ottamisalueiden jälkihoidosta on olemassa ympäristöministeriön ohjeistus (Ympäristöministeriö 2020). Maa-ainesten ottamislupaa haettaessa esitetään ottamissuunnitelma, jossa huomioidaan muun muassa alueen yleiset pohjavesiolot, mahdolliset vedenottamot ja niiden suojavyöhykkeet, pohjavedenpinnan ylin luonnollinen korkeusasema, alueen jälkihoito sekä muut toimet ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Maa-ainesten ottaminen pohjavesialueilla edellyttää luvan haltijaa järjestämään ottoalueille pohjaveden korkeus- ja mahdollisesti myös laatumuutosten seurannan. Seurantajärjestelmä esitetään lupamääräyksissä. Maa-ainesten ottajat ja valvontaviranomaiset seuraavat ottotoiminnasta aiheutuvia mahdollisia pohjavesivaikutuksia koko ottotoiminnan ajan.
Soranottoa koskevat suojakerrospaksuudet määritellään vedenottamoiden suojavyöhykkeiden tai pohjavesialueen suojelusuunnitelmaan mahdollisesti sisällytetyn vyöhykejaon mukaisesti. Suojavyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvassa ottotoiminnassa noudatetaan suojakerrospaksuuksia koskevia vähimmäistavoitteita. Vedenhankintaa varten tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla maa-ainesten ottaminen pohjavedenpinnan alapuolelta tulee kyseeseen vain erityistapauksissa, kuten vanhojen ottamisalueiden kunnostuksissa, kun niihin liittyy olemassa olevien pohjavesilampien täyttöjä ja/tai syventämisiä.
Soranottoalueiden jälkihoito on pohjavesialueilla normaalia vaativampaa. Jälkihoidon toimenpiteillä, kuten alueen siistimisellä, uudella pintamateriaalilla ja puuntaimien istutuksella lievennetään maa-ainesten oton pohjavesivaikutuksia nopeuttamalla kasvillisuuden palautumista alueelle ja maannoskerroksen muodostumista. Jälkihoidon toteutus vaihtelee ja SOKKA 3 -hankkeessa jälkihoidon toteutuksessa ja tasossa havaittiin yleisesti olevan selviä poikkeamia lupamääräyksistä. Suurin osa alueista oli muotoiltu lupamääräysten mukaisesti, mutta kasvillisuuden palautumisen kannalta tärkeät toimenpiteet olivat osittain tai kokonaan tekemättä puolella alueista.
Maa-ainesten ottamista pyritään mahdollisuuksien mukaan ohjaamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle sekä edistämään kalliokiviaineksen ja korvaavien materiaalien käyttöä. Lakisääteisten toimenpiteiden ohella maa-ainesten oton pohjavesiriskejä on pyritty vähentämään ja ehkäisemään valtakunnallisesti POSKI- ja SOKKA-projekteilla. Pohjalaismaakuntien alueella vanhojen maanottoalueiden jälkihoidon ja kunnostustarpeen arviointi on tehty osana SOKKA-projektia. SOKKA 2 -hankkeessa selvitettiin yksityiskohtaisemmin lupaehtojen toteutumista ja huomattavia puutteita havaittiin etenkin ottosyvyyden noudattamisessa. Laserkeilausaineisto osoittautui hyväksi alustavaksi ottosyvyyksien tarkkailumenetelmäksi. SOKKA 3 -hankkeessa havaittiin, että maa-ainesten ottolupaan sisältyneiden jälkihoitoa koskevien lupamääräysten toteutumisessa on puutteita. Myös pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävä POSKI-projekti on toteutettu pohjalaismaakuntien alueella. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-projekti on valmistunut vuonna 1998, ja se päivitetään kolmannen vesienhoidon suunnittelukauden aikana. Keski-Pohjanmaan POSKI-projekti on valmistunut vuonna 2009.
Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa POSKI-projekti päivitetään vuosina 2021–2023. Jatkossakin maa-ainesten ottolupiin tulee liittyä pohjaveden pinnan korkeuden ja tarvittaessa myös pohjaveden laadun seuranta. Huomiota tulee kiinnittää myös ottamissyvyyden valvontaan sekä ottamisalueiden jälkihoitoon. ELY-keskuksen avustamana voi joissain tapauksissa olla mahdollista toteuttaa vanhojen maa-ainesten ottamisalueiden kunnostamishankkeita, mutta hankkeella on oltava muutakin rahoitusta eikä kunnostaminen saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskiä.